Alas vuolasta tummaa virtaa mennen
Alas vuolasta tummaa virtaa mennen (engl. Down the swift dark stream you go) on ensimmäinen säe laulussa,[1] jonka haltiat lauloivat haltiakuninkaan salien kellarissa avatessaan vesiporttia, jotta Metsävirtaan vieritetyt tynnyrit pääsisivät matkaan virran mukana.[2]
Runossa on 26 säettä, joita ei ole jaettu säkeistöihin. Runossa seurataan tynnyrien matkaa takaisin kotiseudulleen; ensin kerrotaan, miten ne matkaavat luolista metsän läpi aukeille maille ja järven yli (r. 1-12). Tämä osuus kertoo selvästi matkaosuudesta Metsävirtaa pitkin Pitkäjärvelle.
Seuraavaksi tynnyreitä kehotetaan seuraamaan tähtiä kosken ja hiekkasärkän kautta kohti etelää etsimään auringonvaloa (r. 13-18), minkä jälkeen kuvaillaan tynnyrien kotiseutua: karja laiduntaa laitumella ja niityllä (r. 19-20), kukkuloiden puutarhoissa marjat kypsyvät auringossa (r. 21-23). Viimeiset kolme säettä kertaavat runon teeman: "Etelään, yhä etelään!" (r. 24) toistuu säkeestä 17 ja kaksi viimeistä säettä (r. 25-26) ovat samat kuin kaksi ensimmäistä: "Alas vuolasta tummaa virtaa mennen te palaatte maille jotka tunsitte ennen!"
Osassa tynnyreistä oli ollut "voita, omenia ja sen sellaista", mutta osa oli viinitynnyreitä.[3] Niinpä laulun voi tulkita niin, että tynnyrit olivat matkalla pitkin Celduinjokea kohti Dorwinionia, josta haltiakuninkaalle tuotettiin viiniä.[4] Laulussa mainittu koski tarkoittaa ilmeisesti Pitkäjärven eteläpään putouksia.[5]
Viitteet
- ↑ Hobitti IX, Tynnyrikyydillä tyrmästä, s. 192, 194 / *** / *** / 201-202 / ***.
- ↑ Hobitti IX, Tynnyrikyydillä tyrmästä, s. *** / *** / *** / 201 / ***.
- ↑ Hobitti IX, Tynnyrikyydillä tyrmästä, s. *** / *** / *** / 198 / ***.
- ↑ Hobitti IX, Tynnyrikyydillä tyrmästä, s. *** / *** / *** / 195 / ***.
- ↑ Hobitti X, Lämmin vastaanotto, s. *** / *** / *** / 208 / ***.
