Oilima Markirya
Oilima Markirya ("Viimeinen laiva" tai "Viimeinen arkki", engl. The Last Ship / Ark) on J. R. R. Tolkienin quenyaksi (tai ensimmäisissä versioissa "qenyaksi") sekä englanninkielisenä käännöksenä kirjoittama runo, jota hän käytti yhtenä esimerkkinä kielten keksimistä käsittelevässä esseessään A Secret Vice (1931).[1]
Kaiken kaikkiaan runosta tunnetaan kaksitoista käsikirjoitusversiota. Kolme niistä julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1983 Christopher Tolkienin toimittamassa Tolkienin esseekokoelmassa The Monsters and the Critics and Other Essays.[2] Kaikki kaksitoista versiota on julkaistu vuonna 1986 Parma Eldalamberonin numerossa 16 (2006).[3]
Vuonna 2016 Dimitra Fimi ja Andrew Higgins julkaisivat käsikirjoitusten pohjalta korjatun tekstin kolmesta Christopher Tolkienin toimittaman esseekokoelman runoversiosta teoksessaan A Secret Vice[4]
Näistä kolmesta versiosta ensimmäinen sisältyy esseeseen, toinen on Tolkienin ensimmäinen versio ja kolmas hyvin myöhäinen, ilmeisesti peräisin Tolkienin elämän viimeiseltä vuosikymmeneltä.
Oilima Markirya - Viimeinen laiva
Ensimmäinen versio | Toinen versio | Kolmas versio |
---|---|---|
Kildo kirya ninqe pinilya wilwarindon veasse lúnelinqe talainen tinwelindon. Vean falastanéro lótefalmarínen, kirya kalliére kulukalmalínen. Súru laustanéro taurelasselindon; ondolin ninqanéron Silmeráno tindon. Kaivo i sapsanta Rána númetar, mandulómi anta móri Ambalar; telumen tollanta naiko lunganar. Kaire laiqa'ondoisen kirya; karnevaite úri kilde hísen níe nienaite, ailissen oilimaisen ala fuin oilimaite, alkarissen oilimain; ala fuin oilimaite ailinisse alkarain. |
Man kiluva kirya ninqe oilima ailinello lúte níve qímari ringa ambar ve maiwin qaine? Man tiruva kirya ninqe valkane wilwarindon lúnelinqe vear tinwelindon talalínen, vea falastane, falma pustane, rámali tíne, kalma histane? Man tenuva súru laustane taurelasselindon, ondoli losse karkane silda-ránar, minga-ránar, lanta-ránar, ve kaivo-kalma; húro ulmula, mandu túma? Man kiluva lómi sangane, telume lungane tollalinta ruste, vea qalume, mandu yáme, aira móre ala tinwi lante no lanta-mindon? Man tiruva rusta kirya laiqa ondolissen nu karne vaiya, úri nienaite híse píke assari silde óresse oilima? Hui oilima man kiluva, hui oilimaite? |
Man kenuva fáne kirya[5] métima hrestallo kíra, i fairi néke ringa súmaryasse ve maiwi yaimië? Man tiruva fána kirya, wilwarin wilwa, ëar-kelumessen rámainen elvië, ëar falastala, winga hlápula rámar sisílala, kále fifírula? Man hlaruva rávëa súre ve tauri lillassië, ninqui karkar yarra isilme ilkalasse, isilme píkalasse, isilme lantalasse ve loikolíkuma; raumo nurrula, undume rúmala? Man kenuva lumbor na-hosta Menel na-kúna ruxal' ambonnar, ëar amortala, undume hákala, enwina lúme elenillor pella talta-taltala atalantië mindoninnar? Man tiruva rákina kirya ondolisse morne nu fanyare rúkina, anar púrëa tihta axor ilkalannar métim' auresse? Man kenuva métim' andúne? |
Viitteet
- ↑ J. R. R. Tolkien (toim. Christopher Tolkien), The Monsters and the Critics and Other Essays, 1983 (= MC), s. 213-214, 220–222.
- ↑ J. R. R. Tolkien, The Monsters and the Critics and Other Essays, toim. Christopher Tolkien, 1983 (= MC), s. 213-214, 220–222.
- ↑ Ks. artikkeli Parma Eldalamberon 16; numeron esittely: Parma Eldalamberon 16 (Parma Eldalamberon; luettu 2.12.2023).
- ↑ J. R. R. Tolkien, A Secret Vice : Tolkien On Invented Languages, toim. Dimitra Fimi & Andrew Higgins, 2016, s. 27-30, 88-90, 102-103.
- ↑ MC Men korj. Man.
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia