Laivakuninkaat
Laivakuninkaiksi (engl. Ship-kings, aikaisempi suomennos "merikuninkaat"[1]) kutsutaan neljää Gondorin kuningasta, jotka hallitsivat kolmannen ajan vuosina 830–1149. Laivakuninkaiden aikana Gondorin mielenkiinto suuntautui merelle ja Pelargirin satamakaupunki eli kukoistuskauttaan. Laivakuninkaat laajensivat Gondorin valta-aluetta Anduinin suistolta rannikoita myöten etelään ja länteen. Laivakuninkaiden ajan lopulla, Hyarmendacil I:n pitkällä hallituskaudella, Gondor oli valtansa huipulla ja myös sen valta-alue laajimmillaan. Hyarmendacilin kuoltua hänen seuraajansa Atanatar Alcarin, jota ei enää lasketa laivakuninkaisiin, eli yltäkylläisyydessä, mutta päästi isänsä valtakunnan rapistumaan.[2]
Sisällysluettelo
Gondorin neljä laivakuningasta
- 12. kuningas Tarannon Falastur (hallitsijana 830–913 ka.)
- 13. kuningas Eärnil I (hallitsijana 913–936 ka.)
- 14. kuningas Ciryandil (hallitsijana 936–1015 ka.)
- 15. kuningas Hyarmendacil I (hallitsijana 1015–1149 ka.)
Gondorin laivakuninkaat Matěj Čadilin kuvaamina
Tarannon Falastur
Eärnil I
Ciryandil
Hyarmendacil I
Katso myös
- Merikuninkaat (engl. Sea-kings), nimitystä käytetään sekä Númenorin että Gondorin kuninkaista.
Viitteet
- ↑ Suomennos "laivakuninkaat" ensimmäisen kerran vuoden 2023 laitoksessa.
- ↑ TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / 392, 400 / 482, 492 / 1071, 1077–1078 / 885, 890-891; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1122 / 924.
