Fope:Larthuzan iltasatu (3. päivä)

Kohteesta Kontuwiki

Kauan kauan sitten, aikojen alussa, Joulupukki asui kaukana pohjoisessa suuressa ja komeassa linnassaan. Koska pohjoisessa oli kovin utuista, linnaa sanottiin Utu-linnaksi. Jotta Joulupukki ei olisi joutunut olemaan yksin lelujensa kanssa, hän teki itselleen ystäviä. Osa joulupukin ystävistä oli voimakkaita henkiolentoja, osa ahkeria menninkäisiä. Niin he touhusivat kaikkea hauskaa ja lauloivat iloisia lauluja ja tanssivat piirissä. Tässä on yksi heidän piirileikkilauluistaan:

Oli viisitoista lintua viidessä puussa, / tuuli pöllytteli höyheniä illansuussa. / Puuroa voi paistaa tai kattilassa keittää / ja lämpimänä vielä suuhunsa heittää. / Palakaa kynttilät joulukuusemme, / niillä valaisemme yön iloksemme. / Näin valaisemme yön iloksemme. / Huhhei! / Huhhihhuhhei! / Hohoi!

Mutta mikään hauska ei voi jatkua ikuisesti. Eräänä utuisena päivänä (kaikki päivät olivat siellä utuisia) Joulupukin linnan kimppuun hyökkäsivät ne samat ilkeät rosvot, joista kerroin edellisessä sadussa. He surmasivat julmasti suurimman osan Joulupukin ystävistä (mutta eivät kaikkia, ehei) ja vangitsivat Joulupukin, sillä he olivat kateellisia hänelle hänen leluistaan ja monista ystävistään. Joulupukki lyötiin kahleisiin ja raahattiin vangiksi rosvojen maahan kauas länteen.

Kolmen Ajan ajan Joulupukki joutui virumaan vankilassa aivan yksin ja vähällä ruoalla, kunnes hänet viimein päästettiin vapaaksi. Rosvot luulivat, että hänen päänsä oli vankeuden aikana pehmennyt ja että häntä saattoi rauhassa kävelyttää rosvomaan teillä ja kaduilla ja pitää pilkkanaan.

Kummallisinta oli se, että kaikki tontut olivat ryhtyneet rosvojen apureiksi, paitsi yksi, jonka nimi oli Tuliluikku. Tälle tontulle Joulupukki opetti monia taitoja, takomisen ja jalokivien valmistamisen taidon. Valitettavasti tästäkin tontusta tuli myöhemmin psykopaatti ja murhanhimoinen roisto, ja sitä Joulupukki suri kovasti.

Lopulta Joulupukki pääsi kuin pääsikin pakoon. Häntä auttoi yksi niistä kilteistä hämähäkeistä, joille tämä maa oli kuulunut. Ennen pakomatkaansa Joulupukki yritti pelastaa mukaansa rosvojen maasta kaksi joulukuusta, joita kohdeltiin siellä kaltoin: niitä ei koskaan koristeltu ja niiden kylkiin veisteltiin ilkeitä riimuja. Mutta Joulupukki ei ehtinyt saada kuusia mukaansa ja sinne ne jäivät rosvojen kynsiin. Taisivat mokomat hakata ne maahan ja vieläpä syyttivät Pukkia niiden turmelemisesta. Eikö olekin roistomaista käytöstä?

Joulupukki pääsi kiltin hämähäkin avulla pois rosvojen maasta ja asettui asumaan uuteen linnaan, jonne hän kokosi taas kilttejä menninkäisiä ja voimakkaita henkiä. Siellä hän sai asua kauan rauhassa uusien ystäviensä kanssa, kunnes sen maan ilkeät tontut ja muut ilkiöt, joista ilkein oli nimeltään Tittelintuurin, kutsuivat rosvomaan rosvot avukseen ja ryhtyivät sotimaan Joulupukkia vastaan. Joulupukki ei kuitenkaan tahtonut sotia, vaan muutti kauas pois, maailman rajojen taakse. Siellä hän odottaa vieläkin ja toivoo, että kiltit lapset kutsuisivat hänet takaisin.

Sen pituinen se.



Larthuzan iltasadut
1. päivä | 3. päivä | 7. päivä | ylimääräinen