Fope:Usvajaisten kylä II: Miccohin paluu

Kohteesta Kontuwiki

Usvajaisten kylä II (9.9.2008–10.1.2009) on Vihreän Lohikäärmeen seitsemäs foorumiroolipeli, jonka pelinjohtajana toimi Vehka, apunaan Jarho.


Johdanto (Offtopikista)

Kevät koitti Suvannon kylään, mutta sitä ei sinä vuonna tervehditty kovinkaan suurella riemulla. Kimaltelevina helisevät purot saivat jatkaa matkaansa ilman lasten kömpelösti veistettyjä kaarnalaivoja, leskenlehdet talloutuivat kyläläisten kiireisten jalkojen alla ja auringon lempeä loistekaan ei saanut heitä hymyilemään.

Aamun sarastaessa kylän vanha tietäjä oli lähtenyt hakemaan vettä yhteisestä kaivosta aamuteetään varten ja törmännyt hämärässä johonkin. Iskettyään tulen soihtuun hän oli havainnut, että maassa makasi kylän kehrääjätär, Jarho nimeltään.

"Voi sentään, voi sentään", ehti mies soperrella. Tytön poskeen piirretty merkki ei tiennyt hyvää - karkeasti tuherrettu riimu oli näet sysisydänten symboli.

Vanhus kostutti hihansa kantamaansa vesiämpäriin ja pyyhki riimun lempeästi pois tytön poskesta. Sitten hän kohottautui seisomaan.

Vanhus ei ehtinyt kuitenkaan kertoa kenellekään tapahtuneesta, ennen kuin raastavan karha ääni pysäytti hänet. Sanoista ei saanut selvää - sysisydämet eivät vaivautuneet puhumaan uhreilleen näiden omalla kielellä - ja niinpä vanhuksen viimeiseksi muistikuvaksi jäivät hänen poskeaan lempeästi hipaisevat sormet, kylmät kuin talvinen viima.

* * *

Sysisydämet olivat siis Suvannon kylässä, ja koska heidän tiedettiin olevan hahmonvaihtajista taitavimpia, ei kukaan enää uskaltanut luottaa kehenkään. Jokainen lausuttu sana ja otettu askel merkitsi epäilyksiä, ja eripura valtasi alaa kylän yleensä hyväntuulisen väen keskuudessa. Ovia suljettiin ja salvattiin, kunnes Saraste, kylän tietäjän nuori vaimo, huomautti ovien sulkevan talojen asukkaat toki sisään, mutta samalla myös kuolemanloukkuun.

Saraste ehdotti, että joka ilta he äänestäisivät jonkun kuolemaan, ja ehdotukseen suostuttiinkin pitkin hampain - olihan sama murhenäytelmä esitetty voitokkaasti Suvannossa ennenkin. Kylän keskelle pystytettiin hirttolava ja sen varjo muistutti asukkaita siitä, ettei mikään ollut kuten ennen.

Aloitus (Pelitopikista)

Varhainen aamu valkeni Suvannon kylässä. Kehrääjätär Jahron kuolemasta oli vasta muutama päivä aikaa, mutta synkeät huhut liikkuivat jo varsin vilkkaasti suusta suuhun. Kukaan ei säästynyt epäilyksiltä, saunatontusta aina inkvisiittoriin asti kaikki olivat samalla viivalla.

Saraste, kylän johtohahmoksi kohonnut nainen, istui verannalla kirjoittamassa kirjettä sisarelleen. Aurinko sai hänen vehnänvaaleat hiuksensa kimaltelemaan, ja kylän loskaisen ja mutaisen harmauden keskellä nainen näytti metsänhengettäreltä. Vaikka hän olikin ulkonäöltään varsin suloinen ja sorja, ei kukaan Suvannossa kyseenalaistanut tietäjän seuraajan asemaa - tai ollut ainakaan vielä kyseenalaistanut. Naisen kaula ei kuitenkaan ollut sen vahvempaa tekoa kuin muidenkaan, ja aivan tarpeeksi kapoinen silmukkaan pujotettavaksi.

Lulussa sentään kävi kirjavaa asiakaskuntaa kuten aina ennenkin. Saraste hymähti nähdessään tuttujen kyläläisten astuvan sisään ovista ja joku jopa vihelteli mennessään.

Katua täplittivät mutaan painuneet jalanjäljet ja taivaalle kerääntyi harmaita pilviä. Kohta varmaan sataisi, joten oli parasta palata sisälle ja keittää kupillinen yrttihauduketta.

Pelin idea ja säännöt

Linkkejä