Haltialinnut
Haltialinnut[1] (engl. Elven-birds) olivat kaksi harmaata lintua, joilla oli kultainen nokka ja jalat, ja jotka eldar toivat muiden lahjojen mukana Erendisille häälahjaksi, kun Erendis ja Aldarion viettivät häitään vuonna 869 ta.[2]
Linnut "lauloivat suloisesti toisilleen, eivätkä sävelkulut kertaakaan toistuneet pitkän laulun aikana", ja ne halusivat aina olla yhdessä. Kun Erendis kysyi, miten lintuja piti hoitaa, haltiat sanoivat, että niiden piti saada lentää ja elää vapaina, sillä he olivat "puhuneet niille ja nimenneet sinut [Erendisin], ja ne pysyvät missä ikinä sinä asut." Haltiat sanoivat myös, että ne elivät kauan ja niiden "liitto on elinikäinen".[3]
Kun Erendis heräsi yöllä häiden jälkeen, hän näki, että linnut "istuivat vieretysten ikkunalaudalla".[3] Hääjuhlan jälkeen Erendis ja Aldarion menivät Erendisin kotiin Länsimaahan, ja "sielläkin linnut istuivat hänen ikkunalaudallaan". Kun he tämän jälkeen muuttivat Armenelosiin ja istuttivat haltioilta lahjaksi saamansa puun talonsa luo, "haltialinnut lauloivat sen oksistossa".[4]
Aldarionin lähdettyä pitkälle merimatkalle Erendis muutti Emeriëen sisämaahan, mutta unohti linnut Armenelosiin. Eräänä aamuna ne kuitenkin istuivat laulamassa hänen ikkunalaudallaan. Erendis sanoi linnuille: "Suloiset hölmöt, menkää pois! – – Tämä ei ole ilollenne sopiva paikka." Linnut lakkasivat laulamasta, nousivat lentoon ja kaarsivat kolmasti kattojen yllä. Sitten ne lensivät länttä kohti. Samana iltana ne laskeutuivat Erendisin isän Beregarin talon ikkunalle – saman huoneen ikkunan, jossa Erendis oli nukkunut. Beregar ja hänen vaimonsa Núneth näkivät linnut seuraavana aamuna, mutta kun Núneth ojensi kätensä lintuja kohti, ne lensivät "jyrkästi ilmaan ja pakenivat". Lopulta ne erottuivat vain "pieninä pisteinä auringon valossa kun ne kiitivät merta kohti takaisin maahan josta ne olivat tulleet".[5]
