Ent'asumus

Kohteesta Kontuwiki
Merri ja Pippin Puuparran vieraina Lähteensalissa. Kuva © Ted Nasmith.

Ent'asumus (engl. ent-house) on entin koti, joka voi yksinkertaisimmillaan olla vain "turpeilla lepäävä sammaleinen kivi vihreän törmän varjossa",[1] kuten entti Äkkipään ent'asumus, jossa Meriadoc Rankkibuk ja Peregrin Tuk vierailivat. Tosin Äkkipäänkin asunnon ympärillä kasvoi kehässä pihlajia ja siellä virtasi vesi töyräästä pulppuavasta lähteestä – virtaava vesi oli kaikille ent'asumuksille yhteinen piirre.[1]

Toinen ent'asumus, josta on säilynyt tietoja Merrin ja Pippinin vierailun ansiosta, on Puuparran koti Lähteensali.[2] Sen sisäänkäytinä oli aukko, jonka molemmilla puolilla kasvoi suuri ikivihreä puu kuin portinpylväänä. Puiden oksat muodostivat portin ja ne väistyivät syrjään entin lähestyessä. Portin takana avautui laaja tasanne, joka näytti jyrkkärinteisen kukkulan rinteeseen pengerretyn salin lattialta. Kohoavia seinämiä reunustivat sisäpuolella puujonot, jotka nousivat korkeammiksi syvemmälle mentäessä.

Takaseinänä oli pystysuora kallio, jonka "alaosaan oli koverrettu matala holvikattoinen syvennys".[3] Syvennys oli asumuksen ainoa katettu osa; ainoastaan puiden oksat varjostivat asumuksen sisäosia; niiden väliin jäi leveä polku.

Myös Puuparran ent'asumuksessa virtasi vesi. Ylempänä olevista lähteistä virtasi pieni puro seinämää alas ja laskeutui putouksena holvisyvennyksen edessä. Lattialla oli kiviallas, johon vesi kerääntyi ja josta se virtasi polun vieressä olevaa uomaa pitkin Entinojaa kohti. Puuparta peseytyi putouksessa ja kivialtaassa hän huuhteli jalkojaan.[4]

Syvennyksessä oli sylen korkuinen suuri kivipöytä, mutta ei tuoleja. Syvennyksen "oikealla sivulla oli suuri matalajalkainen vuode, tuskin kyynärän korkuinen, ja sen päällä runsaasti kuivaa heinää ja sananjalkaa".[5] Puuparta lepäsi vuoteella juotuaan ("niin tämä juoma ei nouse päähän enkä minä vaivu uneen", kuten hän sanoi)[5], mutta hän nukkui seisaallaan ulkosalla.[6]

Luolan kalusteista mainitaan kaksi vesiastiaa, joita Puuparta käytti lamppuina: kun hän piti käsiään niiden yläpuolella, "heti niistä alkoi kajastaa valoa, toisesta kultaista ja toisesta syvän vihreää; ja kahden valon sekoitus valaisi luolan ikään kuin kesäaurinko olisi loistanut tuoreen lehtikaton läpi".[5] Myös pihasalin puut hehkuivat erivärisinä ja valaisivat pihan. Puuparran mieliala vaikutti astioiden valoon, sillä kun hän suuttui ajatellessaan Sarumanin tihutöitä, "valoastiat tärisivät ja niistä lennähti kaksi lieskaa."[7]

Luolassa oli myös raskailla kansilla peitettyjä korkeita kiviruukkuja, joista Puuparta ammensi kauhalla veden kaltaista, mutta hieman tuoksuvaa ja hyvin ravitsevaa juomaa, jota hän tarjosi hobiteille kupeista.[8]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 424 / *** / *** / 501 / ***.
  2. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 412-414, 416, 419-420 / *** / *** / 487-489, 491, 495-496 / ***.
  3. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 412 / *** / *** / 487 / ***.
  4. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 413, 416 / *** / *** / 487-488, 492 / ***.
  5. 5,0 5,1 5,2 TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 413 / *** / *** / 489 / ***.
  6. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 419-420 / *** / *** / 492-493 / ***.
  7. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 416 / *** / *** / 491 / ***.
  8. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 413, 420 / *** / *** / 488, 496 / ***.