Oilima Markirya

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Markirya)

Oilima Markirya ("Viimeinen laiva" tai "Viimeinen arkki", engl. The Last Ship / Ark) on J. R. R. Tolkienin quenyaksi (tai ensimmäisissä versioissa "qenyaksi") kirjoittama runo. Tolkien käytti sitä 1931 yhtenä esimerkkinä kielten keksimistä käsittelevässä esseessään A Secret Vice. Paljon myöhemmin, luultavasti elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana, Tolkien kirjoitti uuden version, jonka merkitys oli sama sanastossa tapahtuneista suurista muutoksista huolimatta. Lisäksi on olemassa näistä poikkeva teksti, jonka Tolkien ilmoitti olleen runon ensimmäinen versio.[1]

Nämä kolme versiota sisältyvät kirjaan The Monsters and the Critics and Other Essays, minkä lisäksi Tolkienin luonnoksia on julkaistu Parma Eldalamberonin numerossa 16 (2006).[2]

Oilima Markirya - Viimeinen laiva

Ensimmäinen versio Toinen versio Kolmas versio
Kildo kirya ninqe
pinilya wilwarindon
veasse lúnelinqe
talainen tinwelindon.

Vean falastanéro
lótefalmarínen,
kirya kalliére
kulukalmalínen.

Súru laustanéro
taurelasselindon;
ondolin ninqanéron
Silmeráno tindon.

Kaivo i sapsanta
Rána númetar,
mandulómi anta
móri Ambalar;
telumen tollanta
naiko lunganar.

Kaire laiqa'ondoisen
kirya; karnevaite
úri kilde hísen
níe nienaite,
ailissen oilimaisen
ala fuin oilimaite,
alkarissen oilimain;
ala fuin oilimaite
ailinisse alkarain.
Man kiluva kirya ninqe
oilima ailinello lúte
níve qímari ringa ambar
ve maiwin qaine?

Man tiruva kirya ninqe
valkane wilwarindon
lúnelinqe vear
tinwelindon talalínen,
vea falastane,
falma pustane,
rámali tíne,
kalma histane?

Man tenuva súru laustane
taurelasselindon,
ondoli losse karkane
silda-ránar,
minga-ránar,
lanta-ránar,
ve kaivo-kalma;
húro ulmula,
mandu túma?

Man kiluva lómi sangane,
telume lungane
tollalinta ruste,
vea qalume,
mandu yáme,
aira móre ala tinwi
lante no lanta-mindon?

Man tiruva rusta kirya
laiqa ondolissen
nu karne vaiya,
úri nienaite híse
píke assari silde
óresse oilima?

Hui oilima man kiluva,
hui oilimaite?
Man kenuva fáne kirya[3]
métima hrestallo kíra,
i fairi néke
ringa súmaryasse
ve maiwi yaimië?

Man tiruva fána kirya,
wilwarin wilwa,
ëar-kelumessen
rámainen elvië,
ëar falastala,
winga hlápula
rámar sisílala,
kále fifírula?

Man hlaruva rávëa súre
ve tauri lillassië,
ninqui karkar yarra
isilme ilkalasse,
isilme píkalasse,
isilme lantalasse
ve loikolíkuma;
raumo nurrula,
undume rúmala?

Man kenuva lumbor na-hosta
Menel na-kúna
ruxal' ambonnar,
ëar amortala,
undume hákala,
enwina lúme
elenillor pella
talta-taltala
atalantië mindoninnar?

Man tiruva rákina kirya
ondolisse morne
nu fanyare rúkina,
anar púrëa tihta
axor ilkalannar
métim' auresse?
Man kenuva métim' andúne?

Viitteet

  1. MC, s. 220–223.
  2. Numeron 16 esittely Eldalamberon-sivustolla
  3. MC Men korj. Man.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia