Vanhaentti

Vanhaentti (engl. Old Entish) on nimitys jota Puuparta käyttää omasta kielestään, entinkielestä, puhuessaan Meriadoc Rankkibukin ja Peregrin Tukin kanssa:

"Oikeat nimet kertovat sen olion tarinan, jolle ne kuuluvat – minun kielessäni, jota kutsutaan vanhaentiksi. Ihana kieli, mutta vie pitkän aikaa, ennen kuin sillä kielellä saa mitään sanotuksi, koska me emme sano mitään, ellei sitä kannata sanoa kauan ja kuunnella pitkään."

Ilmeisesti Puuparran jotakuinkin tulkittavissa olevat lausahdukset, kuten Laurelindórenan lindelorendor malinornélion ornemalin ja Taurelilómëa-tumbalemorna Tumbaletaurëa Lómëanor eivät ole vanhaenttiä, vaan enttityyliin käytettyä haltiakieltä, kuten Tolkien sanoo kirjeessään Rhona Bearelle: "Puuparta ei käytä tässä kohdassa enttikielisiä äänteitä, vaan yhdistelee ikivanhoja haltiakielen sanoja enteille ominaiseen tapaan."

Sen sijaan Puuparran mäestään käyttämä nimi, joka on merkitty muistiin muodossa a-lalla-lalla-rumba-kamanda-lind-or-burúmë, ei ole haltiakieltä, vaan aitoa vanhaenttiä – Tolkienin mukaan "ainoa säilynyt yritys (todennäköisesti erinomaisen epätarkka) kirjoittaa itse enttikieltä." Tosin mahdollisesti myös Puuparran örkeistä käyttämä nimitys burárum on vanhaenttiä samoin kuin hänen hyräilynsä matkalla entkäräjille, joka hobiteista kuulosti siltä "kuin hän olisi laulanut bum, bum, rumbum, buurar, bum bum, daarar bum bum, daarar bum ja niin edelleen muutellen säveltä ja rytmiä yhtenään."

Hobitit ovat myös kuvanneet, miltä enttien käsittämätön puhe omalla kielellään kuulosti. Kun entkäräjät alkoivat Oudanuumenessa, entit "alkoivat mutista hitaasti: ensin mutinaan liittyi yksi ja sitten toinen, kunnes kaikki hymisivät hitaassa rytmissä nousevaa ja laskevaa laulua, joka välillä vahvistui kehän toisella laidalla, välillä hiljeni sillä puolen ja paisui mahtavaksi jylinäksi vastapuolella." Entkäräjien edetessä kerrotaan, miten enttien "äänet nousivat ja laskivat yhä ja neuvonpito jatkui", ja myöhemmin "enttien hyminä jatkui", ja seuraavana päivänäkin "etäällä nousivat ja laskivat entinäänet käräjillään edelleenkin, välillä kovina ja voimakkaina, väliin hiljaisina ja surullisina, joskus kiihtyen, joskus hitaasti ja juhlallisesti kuin itkuvirsi".

Hobitit panivat myös merkille Puuparran seurassa olessaan, että tämä kävellessään puhui koko ajan itsekseen "ja hänen suustaan tulvi solkenaan sointuvia äänteitä". Kuultuaan hobiteilta Sarumanin petturuudesta Puuparta "jyrisi vähän aikaa kuin olisi lausunut jotakin syvää, maanalaista enttikirousta". Hyökätessään Rautapihaan Puuparta "päästi kovan huum-hum-äänen ja kymmenkunta enttiä harppoi paikalle", ja kun hyökkäyksessä yksi entti oli syttynyt tuleen, entit suuttuivat toden teolla: "He ärjyivät ja jylisivät ja toitottivat, kunnes kivet alkoivat halkeilla ja putoilla jo pelkän äänen voimasta." On toki epävarmaa, oliko tämä "ärjyntä, jylinä ja toitotus" samalla "puhetta" vanhaentiksi, mutta ainakin se on hyvin mahdollista.

Katso myös

• Entinkieli