Valaróma
Valaróma on vala Oromën mahtavan torven nimi. Sen äänen kuvataan olevan kuin "punahehkuinen aurinko tai pilven halkova salama".[1] Kun Valaróman ääni kaikui Keski-Maan kukkuloilla tiesivät haltiat Oromën olevan metsästämässä ja kaiken pahan ajetun pois lähimailta.[2] Itse Melkorin sanotaan vapisseen maailman alkuaikoina Utumnossa kuullessaan torven kaiun, sillä se enteili valarin tulevaa vihaa.[3]
Kun Oromë kävi haltioiden luona näiden "heräämisen päivinä", hän ratsasti hevosellaan Naharilla, ja hänellä oli "mukanaan mahtava torvensa Valaróma.[4]
Kuitenkin kerrotaan, että kun Melkor ja Ungoliant olivat surmanneet Valinorin Puut ja pakenivat halki Aramanin valarin ratsumiehet kintereillään, pimensi Ungoliantin pilvi takaa-ajajien näön aiheuttaen hajaannuksen ja samalla Oromën torvenkin ääni vaimeni ja hiipui kuulumattomiin - niin vahva oli Ungoliantin mahti kun se oli imenyt Puiden mahlan ja elinvoiman itseensä.[5]
Nimestä
Torven nimen alkuosa viittaa luonnollisesti valariin, loppuosa -róma on peräisin juuresta ROM-, joka ilmaisee torvien toitotusta (myös nimessä Oromë).[6]
Viitteet
- ↑ Silm., Valaquenta, s. 30 / 17.
- ↑ Silm. 1, Aikojen alku, s. 45 / 28; Silm. 10, Sindar, s. 114 / 86-87.
- ↑ Silm. 10, Sindar, s. 114 / 86-87.
- ↑ KKM 2.XIV, Valarin ja maiarin näkyvät muodot, s. 292.
- ↑ Silm. 8, Valinorin pimeneminen, s. 90-91 / 68.
- ↑ Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 440 / 384 (s.v. rom-).
