Vainajat

Kohteesta Kontuwiki

Vainajat (engl. the Dead) olivat valapattojen aavekansa, jonka tuella Aragorn onnistui Sormuksen sodassa valloittamaan Umbarin merirosvojen laivat Pelargirissa.

Toisella ajalla asui Valkoisilla vuorilla vuoristolaisten ihmiskansa, joka oli sukua myöhempien aikojen mustainmaalaisille ja Briin ihmisille. Isildur teki heidän kanssaan liiton Erechin kivellä pian Maanpaon valtakuntien perustamisen jälkeen. Mutta kun Isildur kutsui myöhemmin Vuorten kuningasta miehineen Viimeisen liiton sotaan, he eivät tulleet – he olivat palvoneet Sauronia Mustina vuosina. Niinpä Isildur kirosi vuoristolaiset niin, etteivät he saisi lepoa ennen kuin heille koittaisi uusi tilaisuus täyttää valansa taistelemisesta Sauronia vastaan.[1]

Kirottu kansa piiloutui yksinäisiin, salaisiin paikkoihin vuorille ja karuille ylämaille ja heidän väkensä haipui kunnes jäljellä olivat vain Vainajat, levottomat aaveet jotka epäjärjestyksen aikoina kummittelivat kansan ammoin asuttamissa paikoissa – Hargin laaksossa Rohanissa ja Morthondin laaksossa Gondorissa, ja siellä erityisesti Erechin kukkulan ympärillä, missä Vuorten kuningas oli valansa vannonut. Rauhallisempina aikoina harmaat Vainajat kuitenkin pysyttelivät Kuolleiden kulkuteillä, salaisissa luolissa jotka veivät Valkoisten vuorten alitse Dunhargista Morthondin latvoille.[2]

Kenenkään ei sallittu kulkea Kuolleiden kulkuteitä ennen kuin Isildurin perijä Aragorn johdatti Harmaan komppanian sinne maaliskuussa 3019 ka. Vainajat sallivat heidän kulkea, ja Aragornin kutsuessa heitä Erechin kivelle he tulivat.[3] Hän lupasi Vainajille rauhan, jos nämä auttaisivat puhdistamaan Gondorin vihollisista; Kuolleiden kuningas suostui.[4] Vainajat vaelsivat Harmaan komppanian perässä halki läntisen Gondorin, yli Gilrainin ja lopulta Pelargiriin, missä oli ankkurissa pääosa Umbarin merirosvojen aluksista. Aseenaan pikemmin pelko kuin kalvaat aaveaseensa Vainajat ajoivat merirosvot vaivatta laivoilta veteen. Sen jälkeen Aragorn katsoi heidän valansa täytetyksi ja päästi heidät kirouksestaan.[5]

Muita nimityksiä

Viitteet

  1. TSH III/5.2., Harmaa komppania, s. *** / *** / *** / *** / 809 / ***. Katso myös artikkeli Isildurin kirous.
  2. TSH III/5.2., Harmaa komppania, s. *** / *** / *** / *** / 809 / ***; TSH III/5.3., Rohanin kutsunta, s. *** / *** / *** / *** / 824 / ***.
  3. TSH III/5.2., Harmaa komppania, s. *** / *** / *** / *** / 815 / ***.
  4. TSH III/5.2., Harmaa komppania, s. *** / *** / *** / *** / 817 / ***.
  5. TSH III/5.9., Viimeinen neuvottelu, s. *** / *** / *** / *** / 904-907 / ***.