Umbar

Umbar oli númenorilaisten Belfalasin lahden etelärannalle Keski-Maahan rakentama suuri satama- ja linnoituskaupunki. Sen satamalahtea suojasi pohjoisessa pitkä Umbarin niemi. Voi olla, että Umbar oli perustettu jo varhemmin, mutta vuonna 2280 ta. siitä tehtiin "Númenorin suuri linnoitus". Miltei tuhat vuotta myöhemmin, vuonna 3261 ta., Númenorin viimeinen kuningas Ar-Pharazôn laski armeijoineen maihin Umbarissa lähtiessään haastamaan Sauronin sotaan. Niin paljon pahaa kuin siitä seurasikin, jopa Númenorin Uskolliset pitivät tuota hetkeä kunniassa, ja sen muistoksi Gondorin kuninkaat pystyttivät Umbarin niemen korkeimmalle kukkulalle muistomerkin, jonka huipulla olleesta kristallipallosta Auringon säteet heijastuivat.

Númenorin tuhon jälkeen kaupunki jäi Kuninkaan miehiksi kutsutun puolueen käsiin. Gondorissa heitä alettiin kutsua mustiksi númenorilaisiksi, sillä he vastustivat Elendiliä ja hänen jälkeläisiään, ja ainakin osa heistä taisteli Sauronin puolella. Viimeisen liiton sodan aikana heidän johtajikseen mainitaan Herumor ja Fuinur, jotka nousivat valtaan etelän haradrimin keskuudessa ja olivat mahdollisesti kotoisin Umbarista.

Kolmannen ajan alkupuolella Umbarin númenorilaiset nähtävästi sekoittuivat ruhtinaitaan lukuunottamatta heitä ympäröivien ja paljon monilukuisampien Haradin ihmisten kanssa. Gondorin mahdin nousu ja levittäytyminen etelään Umbarin etupiiriin ajoi valtakunnat sotaan. Umbarin kaupunki kukistui vuonna 933 ka., ja siitä tuli Gondorin suuri satama ja linnoitus. Mutta Umbarista pois ajetut ruhtinaat kokosivat liittolaisensa haradrimin keskuudessa ja piirittivät kaupunkia monet vuodet. Gondor onnistui pitämään kaupungin hallussa laivastonsa avulla. Sota maanpakoon ajettuja umbarilaisia ja Haradin kuninkaita vastaan jatkui vuoteen 1050 ka. asti, jolloin Ciryaher Ciryandilin poika kukisti heidät ratkaisevassa taistelussa jossain Harnen-joen tuolla puolen.

Vuodesta 1050 ka. aina vuoteen 1448 ka. asti Umbar kuului Gondorille ja oli yksi sen tärkeimmistä kaupungeista. Gondorin sisällissodassa se tuki Castamirin puoluetta. Tappion jälkeen kapinalliset vetäytyivät Umbariin, asettuivat sinne asumaan, ja perustivat itsenäisen ruhtinaskunnan, josta tuli turvapaikka kaikille kuningas Eldacarin vihollisille. Siitä lähtien Umbar oli sodassa Gondorin kanssa, ja uhka rannikoille ja merenkululle.

Kuningas Telumehtar Umbardacil kukisti Castamirin viimeiset jälkeläiset ja valloitti Umbarin takaisin vuonna 1810 ka., mutta pian hänen kuolemansa jälkeen Umbar menetettiin jälleen ja se joutui tällä kertaa Haradin ihmisten käsiin. Loput kolmannesta ajasta nämä sekalaista alkuperää olevat ihmiset, jotka eivät olleet Gondorin ystäviä, pitivät Umbaria hallussaan. Heidät tunnettiin Umbarin merirosvoina.

Nimestä

Nimi Umbar on alkuperältään epäselvä, eikä ilmeisesti liity quenyan sanaan umbar 'kohtalo'. Tolkien sanoo Sormusten herran liitteessä F Tolkien sanoo:

Mutta lähes kaikki henkilön- ja paikannimet olivat Gondorissa muodoltaan ja merkitykseltään haltiakielisiä. Joidenkin alkuperä oli hämärtynyt – todennäköisesti ne olivat peräisin muinaisilta ajoilta ennen kuin númenorilaisten laivat vielä kyntivät meriä. Näitä olivat sellaiset kuin Umbar, Arnach ja Erech sekä vuorten nimet Eilenach ja Rimmon. Forlong kuului myös näihin nimiin.

Lähteet

• TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / 453 / *** / 1120-1121 / 922.
• Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 365 / 278
• Silm., Hakemisto, s. 409 / 369 (s.v. Umbar).

Viitteet

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia