Tyhjyys
Tyhjyys (engl. Void), myös Ulompi tyhjyys[1] (engl. Outer Void) oli se autius joka vallitsi Erun asuinsijoijen ulkopuolella alussa, kun ainur olivat hänen luonaan. Vain Melkorin tiedetään käyneen siellä etsimässä Sammumatonta liekkiä ja murehtineen sen autiutta.[2] Kerrotaan myös, että kun Lúthien vaivutti Morgothin uneen laulullaan, tämä vaipui uneen "joka oli pimeä kuin Ulompi tyhjyys jossa Morgoth oli kerran yksin kulkenut".[3]
Kun ainur aloittivat Suuren soiton, sen ääni kantautui Tyhjyyteen, "eikä se ollut tyhjä."[4]
Soiton jälkeen Eru vei ainurin Tyhjyyteen ja näytti heille näyn: Maailman, joka "kaartui Tyhjyyteen ja pysyi siinä, vaikka ei ollut siitä lähtöisin."[5]
Näyn jälkeen Tyhjyys palasi jälleen entiselleen ja siihen palasi Pimeys, jota ainur eivät olleet ennen tunteneet, mutta kun Eru lausui luomissanansa eä, Maailma tuli Olevaksi ja Eru lähetti sen sydämeksi Sammumattoman liekin Tyhjyyteen.[6] Nähtävästi eän lausumisen jälkeen Maailma siis koostui: a) Erun asuinsijoista (Ajattomat salit), b) Tyhjyydestä sen ulkopuolella, c) Maailmasta Tyhjyyden keskellä.
Kun valar laskeutuivat Maailmaan, heistä tuli Maailman mahdit.[7] Niinpä valaria vastaan sotinut Melkor suljettiin häviönsä jälkeen Maailman ulkopuolelle, Tyhjyyteen, jota kutsutaan myös Ajattomaksi tyhjyydeksi.[8] Kolmannen ajan lopussa myös Morgothin palvelija ja seuraaja Sauron "astui hänen jälkiään samaa tuhon tietä alas Tyhjyyteen".[9]
Tyhjyys oli hyvin pimeää, mikä käy ilmi eräästä vertauksesta. Kun Melkor hyökkäsi Ardaan valarin juhliessa Almarenilla hänestä sanotaan tulleen "tumma kuin Tyhjyyden yö".[10]
Viitteet
- ↑ Kirjoitusasu Silmarillionin vuoden 1979 laitoksessa: "Ulompi Tyhjyys".
- ↑ Silm., Ainulindalë, s. 14 / 4.
- ↑ Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 225 / 179. Nimitystä "Ulompi tyhjyys" ei mainita muualla Silmarillionissa.
- ↑ Silm., Ainulindalë, s. 14 / 3-4.
- ↑ Silm., Ainulindalë, s. 16 / 5.
- ↑ Silm., Ainulindalë, s. 19 / 8.
- ↑ Silm., Ainulindalë, s. 19-20 / 8.
- ↑ Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 320 / 268. Ks. myös KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 344 / 291: "...sillä huolimatta siitä että Morgoth oli heitetty Tyhjyyteen eikä enää päässyt maailmaan sisään, oli hänen pitkä varjonsa langennut sen päälle".
- ↑ Silm., Valaquenta, s. 34 / 19.
- ↑ Silm. 1, Aikojen alku, s. 38 / 24.