Turlin ja Gondolinin pakolaiset (Gondolinin tuho)
Turlin ja Gondolinin pakolaiset[1] (engl. Turlin and the Exiles of Gondolin) on teoksessa Gondolinin tuho[2] julkaistu lyhyt proosateksti, jonka Tolkien kirjoitti Kadonneitten tarujen kirjan alkuperäisen tarinan Taru Gondolinin tuhosta jälkeen mutta ennen vuonna 1926 kirjoittamaansa Luonnosta mytologiaksi, joka toimi alkuna Kadonneitten tarujen jälkeen kehittyneelle Quenta Silmarillionille.[3]
Tarinassa Tolkien antoi Tuorille uuden nimen Turlin, jonka hän myöhemmin muutti muotoon Turgon. Gondolinin tuhoa toimittaessaan Christopher Tolkien kuitenkin vaihtoi nimen Turlin/Turgon Tuoriksi, "koska tämä (varsin yleinen) nimien vaihtelu henkilöiden kesken saattaa hämmentää lukijaa".[4]
Tarina ei ole edennyt juuri alkua pidemmälle: kun teksti katkeaa, Turlin/Tuor ei ole vielä lähtenyt pois Mithrimistä. Hän on yhä Kadonneitten tarujen tarinaversion tavoin Pelegin, Indorin pojan poika. Lisäksi mainitaan Fengel, Indorin isä, joka ei esiinny Kadonneissa taruissa. Tarinan seuraavasta versiosta lähtien Tuor on Huorin Húrinin veljen poika.
Christopher Tolkienin analyysin mukaan hänen isällään oli edellinen tarinaversio edesssään, kun tämä aloitti uutta tarinaa: tämä käy ilmi samoista sanamuodoista. Uutta on se, että Turlinin kansasta tunglinista[5] kerrotaan enemmän. Lisäksi Ulmon huoli ja pelko Melkon mahdin voimistumisesta tuodaan selvemmin esiin.[6]
Viitteet
- ↑ GT, Turlin ja Gondolinin pakolaiset, s. 124-129. Christopher Tolkienin johdanto: s. 124; Tarina: s. 125-127; Christopher Tolkienin kommentaari: s. 127-129.
- ↑ Christopher Tolkien julkaisi alkutekstin ensimmäisen kerran The History of Middle-earth sarjan neljännessä osassa The Shaping of Middle-earth (HoMe IV, s. 3-5).
- ↑ Ks. GT, Turlin ja Gondolinin pakolaiset, s. 124 (johdanto); GT, Tarina kerrottuna Luonnoksessa mytologiaksi, s. 130.
- ↑ GT, Turlin ja Gondolinin pakolaiset, s. 124 (johdanto).
- ↑ Ks. artikkeli Tunglin.
- ↑ GT, Turlin ja Gondolinin pakolaiset, s. 127-129 (kommentaari).
