The Shores of Faery
The Shores of Faery, "Haltiamaan rannat", on yksi ensimmäisistä J. R. R. Tolkienin kirjoittamista teksteistä, jotka kertovat Eärendelin matkoista. Se on kirjoitettu alun perin heinäkuussa 1915,[1] vähän sen jälkeen kun Tolkien oli suorittanut englannin kielen ja kirjallisuuden loppututkintonsa Oxfordin yliopistossa. Runosta on olemassa neljä eri versiota. Humphrey Carpenter julkaisi niistä varhaisimman kirjoittamassaan Tolkienin elämäkerrassa,[2] Christopher Tolkien on liittänyt viimeisen (päiväämättömän) version teoksen The Book of Lost Tales toiseen osaan.[3]
Tolkien kirjoitti ensimmäisen runonsa Eärendel Vaeltajasta syyskuussa 1914.[4] Noihin aikoihin hän oli jo jonkin aikaa kehitellyt omaa kieltään, "keksimääni keijujen hölynpölykieltä", niin kuin hän sitä nimitti morsiamelleen Edith Brattille kirjoittamassaan kirjeessä.[5] Kieli tarvitsi kuitenkin elääkseen kansan, joka sitä puhui, ja kansalla oli oltava oma historiansa. Niinpä Tolkienin mielessä alkoi kypsyä haltiakansasta kertova tarina, joka myöhemmin sai nimen Quenta Silmarillion, 'Silmarilien tarina'. Mytologian alkuvaiheisiin liittyy taru Eärendelista, merenkulkijasta, joka pitkillä matkoillaan saapui haltioiden asuttamaan maahan ja purjehti lopulta senkin taakse, taivaiden valtamerille.
Tarina muutti myöhemmin muotoaan ja osa nimistä muuttui: Eärendelista tuli Eärendil, Wingelotista Vingilot, Eglamarista Eldamar ja Kôrista Tirion, mutta monet piirteet haltioiden maailmassa olivat jo löytäneet omat, tutulta tuntuvat piirteensä – vaikka ensimmäinen maailmansota, johon Tolkien joutui mukaan pian tämän runon kirjoittamisen jälkeen, ei vielä ollut ehtinyt painaa siihen raskasta jälkeään.
Tolkien kirjoitti runolle esipuheen, joka on mukana ensimmäistä lukuun ottamatta kaikkien versioiden käsikirjoituksissa:[6]
- Eärendel Vaeltaja, joka kulki pitkin Maailman valtameriä valkealla laivallaan Wingelotilla, asui vanhalla iällään kauan Merilintujen Saarella Pohjoisilla Vesillä ennen kuin lähti viimeiselle retkelleen.
- Hän kulki Taniquetilin ja jopa Valinorin taakse ja vei purtensa reunan yli Maailman rajalla ja ohjasi sen Taivaan valtamerille. Hänen matkoistaan siellä ei ole kerrottu muuta kuin että hän pakeni pyöreää Kuuta takaisin Valinoriin ja kiinnitti laivansa Kôrin torneihin Eglamarin kallioilla ja katseli sieltä kotiinpäin Maailman valtamerien yli. Eglamariin hän palaa aina täysikuun aikaan, kun Kuu purjehtii Taniquetilin ja Valinorin takana häntä ahdistellen.
Viitteet
- ↑ Christina Scull – Wayne G. Hammond, The J. R. R. Tolkien Companion and Guide I, Chronology, s. 70 / 77; Christina Scull – Wayne G. Hammond, The J. R. R. Tolkien Companion and Guide I, Notes, s. 779 / 829.
- ↑ Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien: Elämäkerta II.7., Sota, s. 90-92 / 88-89.
- ↑ HoMe II, s. 271-273.
- ↑ Ks. artikkeli Éalá Éarendel Engla Beorhtast.
- ↑ J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 15 (kirje 4).
- ↑ HoMe II, s. 262.
Aiheesta muualla
- Runon esittely ja suomennos: Konnun joulukalenteri 2006: 7. joulukuuta (Kopio tekstistä: Vihreä Lohikäärme 13.2.2023; luettu 15.2.2023)
