Razanur

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Razar)

Razanur (kutsumanimi Razar, joka tarkoittaa "pientä punaista omenaa") oli Peregrin Tukin (kutsumanimi Pippin) alkuperäinen hobittikielinen (westroninkielinen) etunimi.[1] Se oli "tarunomaisen matkamiehen nimi", joka luultavasti sisälsi yhteiskielen elementit raza 'muukalainen' (engl. stranger), razan 'ulkomaalainen'.[2] Tämän vuoksi Tolkien kertoo valinneensa sitä edustamaan nimen Peregrin, vaikka se hänen mukaansa ei olekaan täysin sopiva.[2] Peregrin on peräisin latinan adjektiivista peregrinus 'ulkomainen, vieras, muukalainen';[3] keskiajalla sanaan tosin liittyi merkitys 'pyhiinvaeltaja',[4] eikä nykylukija osaa yhdistää nimeä Peregrin kehenkään tunnettuun matkamieheen kuten hobitit varmasti tekivät. Nykyajan länsimaisessa kulttuurissa kenties nimi Odysseus antaisi samankaltaisen mielleyhtymän kuin Razanur hobiteille.

Nimen kehityksestä

Nimi Razanur tunnetaan Tolkienin tekstistä "The Languages at the end of the Third Age",[5] jossa hän käsitteli yksityiskohtaisesti mm. hobittien nimien etymologiaa. Kahden eri käsikirjoitusversion ja lukuisten korjausten jälkeen hän kuitenkin hylkäsi tämän tekstin ja aloitti uuden, vähemmän yksityiskohtaisen kuvauksen kolmannen ajan kielistä ja nimien kääntämisestä westronista englantiin; tämä kuvaus tuotti lopulta Tarussa Sormusten herrasta julkaistun liitteen F[6] ja yksityiskohtaiset tiedot hobittien nimistöstä tulivat tunnetuiksi vasta The Peoples of Middle-earth -teoksen myötä.

"The Languages at the end of the Third Age" -tekstin ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa (F 1) Peregrin Tukin westroninkielinen nimi oli Rabanul tai Rubanul, kutsumanimi Rubul 'pieni omena'.[7] F 2 -käsikirjoituksessa nimi oli ensiksi Razanul (kutsumanimi Razal), josta Tolkien korjasi sen muotoon Razanur (Razar).[2]

Viitteet

  1. Peregrinin westroninkielisestä sukunimestä ks. artikkeli Tûk.
  2. 2,0 2,1 2,2 HoMe XII, s. 51.
  3. Ks. esim. J. Salmi - E. Linkomies, Latinalais-suomalainen sanakirja, s. 212 s.v. peregrīnus (Projekt Runeberg; luettu 4.8.2021).
  4. vrt. peregrinatio 'pyhiinvaellus, toivioretki' (Salmi-Linkomies, s. 320).
  5. HoMe XII, s. 29-54.
  6. HoMe XII, s. 72-84.
  7. HoMe XII, s. 59 [viite 35].