Rastaat
Rastas (engl. thrush, [myös: thrustlecock]) on pienehkö laululintu, joita tiedetään asuneen Keski-Maassa.
Sisällysluettelo
Laakson rastaat
Laakson rastaat (engl. thrushes) olivat aivan erityinen laji, josta Thorin kertoi Bilbo Reppulille sen jälkeen, kun Smaugin puheista ahdistunut hobitti oli heittänyt kivellä vanhaa rastasta, joka katseli vastikään lohikäärmeen pesästä saapunutta murtovarasta:[1]
- "Rastaat ovat hyviä lintuja ja ystäviämme – ja tämä on erittäin vanha, kenties viimeinen siitä muinaisesta heimosta joka täällä eli kesynä isäni ja isoisäni aikaan. Ne ovat pitkäikäisiä ja merkillisiä rastaita, ja voi olla että tämä tässä oli elossa jo silloin parisataa vuotta sitten, ties vaikka jo sitä ennen. Laakson ihmisillä oli kyky ymmärtää niiden kieltä ja he käyttivät niitä lähetteinä viemään viestejä järveläisille ja muillekin."[2]
Rastas kuunteli koko Bilbon selostuksen keskustelusta Smaugin kanssa ja lensi sitten tiehensä.[3] Se todisti oikeaksi Thorinin kertomuksen siitä, että laaksolaiset ymmärsivät rastaiden kieltä: se lensi Esgarothiin, räpytteli juuri oikeaan aikaan Bard Jousimiehen olalle ja kertoi tälle kuulumiset Ereborilta ja erityisesti Bilbon kertomuksesta nappaamansa tiedon (Bilbon osuutta ei kukaan muistanut myöhemmin) Smaugin heikosta kohdasta, paljaasta kuopasta rinnan vasemmalla puolella. Bard totteli rastasta ja ampui mustalla nuolellaan Smaugin kuoliaaksi.[4]
Lieneekö ollut sama rastas se "suuri, melkein hiilenmusta [lintu], jonka vaaleankeltaisessa rinnassa oli tummia täpliä", ja joka rikkoi etanan kuorta kiveen Ereborin salaoven edustalla. Linnun puuhailua seuratessaan Bilbo keksi, miten Vuoreen pääsi sisälle.[5] Hän muisti Thrórin karttaan kuukirjaimilla kirjoitetun tekstin: "Seiso harmaan kiven luona kun rastas koputtaa, niin Durinin päivän aurinko luo avaimenreikään viime säteensä".[6]
Rastas runossa viirikukosta
Tom Bombadilin seikkailujen esipuheessa on pieni runo Viirikukko varren päässä, joka esipuheen kirjoittajan mukaan edustaa Länsikairan Punaisen kirjan marginaaleihin ja tyhjille sivuille raapustettuja tyhjänpäiväisiä runoja.[7] Runossa esiintyvät viirikukko ja rastas (engl. thrustlecock), joita talven viima kohtelee kaltoin. Rastas ei saa napattua kotiloa suuhunsa, ja se valittaa yhdessä viirikukon kanssa elämän kovuutta.[7]
Nimestä
Englannin sana thrustlecock tarkoittaa koiraspuolista rastasta; kyseessä on vanhahtava sana, joka esiintyy myös skotlannissa (myös muodossa thistlecock).[8] Pääte -cock on vanhastaan englannin kielessä tarkoittanut koiraspuolista lintua. Nykyisin maailmassa tavattavista lajeista lähimmäs Tolkienin kuvauksia osuvat sepelrastas ja laulurastas. Nasmithin kuvassa esiintyvä lintu ei sovi oikein mihinkään todelliseen lintulajiin. Thistlecock lienee puolestaan harmaasirkku.
Viitteet
- ↑ Hobitti XII, Sisäisiä tietoja, s. *** / *** / 248 / *** / 248.
- ↑ Hobitti XII, Sisäisiä tietoja, s. *** / *** / 249 / *** / 249.
- ↑ Hobitti XII, Sisäisiä tietoja, s. *** / *** / 250 / *** / 250.
- ↑ Hobitti XIV, Tulta ja vettä, s. *** / *** / 272-273 / *** / 272-273.
- ↑ Hobitti XI, Kuistilla, s. *** / *** / 230 / *** / 230.
- ↑ Hobitti III, Lyhyt lepo, s. *** / *** / 66 / *** / 66.
- ↑ 7,0 7,1 TBS, Esipuhe, s. 7 / ***.
- ↑ Ks. esim. A Dictionary of Lowland Scotch, with an introductory chapter on the poetry, humor, and literary history of the Scottish language and an appendix of Scottish proverbs; A Concise Dictionary of Middle-English R–Ȝ.
Aiheesta muualla
- Rastaat (Wikipedia [fi]).
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia