Niënor

Kohteesta Kontuwiki
Niënor lapsena. Kuva: Peter Xavier Price.

Niënor[1] (473-499 av.[2]) eli "Suru" (engl. Mourning) oli Húrinin ja Morwenin tytär ja Túrinin sisar. Vanhempaa sisartaan Urwenia, Lalaithia, Niënor ei koskaan kohdannut, sillä tämä kuoli ennen hänen syntymäänsä.

Elämä

Niënor syntyi vasta isänsä kuoleman jälkeen ja sen jälkeen kun Túrin oli viety pois Dor-lóminista Doriathiin. Lopulta myös Niënor äitinsä Morwenin kanssa pääsi Doriathiin, mutta Túrin oli silloin jo paennut maasta. Morwen lähti etsimään poikaansa ja Niënor liittyi hänen mukaansa.

Heidän matkansa vei Nargothrondiin, missä Túrinin arveltiin olevan, mutta lohikäärme Glaurung ehti sinne ennen heitä. Se tuhosi koko Nargothrondin ja lumosi Niënorin, joka pakeni metsiin muistinsa menettäneenä.

Brethilissä Túrin tapasi Niënorin, mutta ei tuntenut tätä. Niënor sai Brethilissä Niënor sai nimen Níniel "itkuneito", ja siellä hän myös vietti häitä Túrinin kanssa ja tuli raskaaksi.

Niënorin viimeiset hetket. Kuva: steamey.

Kun Brethiliin Túrinia etsimään tullut Glaurung kuoli, lumous purkautui ja Niënor sai taas tietää oikean nimensä ja syntyperänsä. Silloin neito hyppäsi Teigliniin Cabed Naeramarthin jyrkänteeltä ja sai surmansa.

Nimestä

Morwenin tyttärelleen antaman, ilmeisesti quenyankielisen nimen Niënor merkitys on 'suru'.[3] Omasta puolestaan hyviä syitä – josko sitten riittäviä ja oikeudenmukaisia itseään Niënoria ajatellen – Morwenilla tällaiseen nimenantoon oli moniakin: hänen miehensä ja Niënorin isä Húrin oli kuollut tai jäänyt vangiksi Nirnaeth Arnoediadissa ja hän oli joutunut lähettämään poikansa Túrinin pois kotimaasta Dor-lóminista, jota itäläiset hallitsivat julmin ottein.

Niënorin omat ajatukset pahaenteistä nimeä kohtaan käyvät ilmi vain kahdesti. Ensimmäisen kerran, kun hän oli lähtenyt salaa Morwenin mukaan tämän turhalle matkalle Nargothrondiin Túrinia etsimään. Kun Morwen käski Niënoria kääntymään takaisin Doriathiin, tytär vastasi: "Jos Húrinin vaimo voi lähteä matkaan vastoin kaikkia neuvoja kun hänen verensä kutsuu, kuinka ei myös Húrinin tytär. Nimekseni annoit Suru, mutta minä en rupea suremaan yksin isää, veljeä ja äitiä."[4]

Viimein Brethilissä, kun Glaurung oli paljastanut siellä Nínielinä, tietämättään veljensä Túrinin vaimona, eläneelle Niënorille hänen oikean nimensä ja poistanut lumouksensa, Niënor hyppäsi Cabed-en-Arasiin ja huusi sitä ennen: "Vesi, vesi! Ota nyt Níniel Niënor Húrinin tytär; Suru, Suru, Morwenin tytär! Ota ja vie merelle!"[5] Tässäkin hän yhdistää nimensä merkityksen ja äidin toisiinsa. Nimi osoittautui enteeksi.

Nimen kehityksestä

Túrinin sisaren varhaisin nimi tarinoissa oli Kadonneitten tarujen kirjan ensimmäisissä tunnetuissa luonnoksissa esiintyvä qenyankielinen Vainóni,[6] mutta se muuttui pian muotoon Nienóri.[7] Tästä lyhennetty nimimuoto Nienor tavataan ensimmäisen kerran 1920-luvulla kirjoitetussa runossa The Lay of the Children of Húrin, jossa sille annetaan myös ensimmäisen kerran käännös, "Valitus" (engl. Lamentation).[8] Toisissa 1920-luvulla kirjoitetuissa teksteissä Tolkien kuitenkin aluksi piti nimeä Nienor noldorinkielisenä käännöksenä qenyankielisestä nimestä Nenyáre.[9]

Silmarillionin 1930-luvun eri versioissa nimi Nienor käännetään joko "Surullinen" (engl. Nienor the Sorrowful)[10] tai "Suru, Sureminen" (engl. Mourning).[11] Jälkimmäinen käännös (ja sama lause) päätyi myös painettuun Silmarillioniin.[12]

1930-luvulta peräisin olevissa "Etymologioissa" 'kyyneltä' merkitsevä quenyan sana on níre, nie, kun taas noldoriksi se on nîn tai nîr,[13] mikä Paul Strackin mukaan viittaa siihen, että nimi Nienor on jälleen quenyankielinen. Toisaalta nimi Nienor itse ei esiinnyt "Etymologiioissa".[14]

Viitteet

  1. Kirjoitusasu: Nienor (Silmarillion, Keskeneräisten tarujen kirja); Niënor (Húrinin lasten tarina).
  2. Syntymä- ja kuolinvuodet: Harmaat annaalit §§254, 334 (HoMe XI, s. 79, 100).
  3. Nimen merkityksestä ja sen muutoksista, ks. alla "Nimen kehityksestä".
  4. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 158 / 137.
  5. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 191 / 163.
  6. HoMe II, s. 138. – Tämä esitys pohautuu Paul Strackin analyysiin, Eldamo s.v. Nienor (luettu 29.6.2021), jonka lähteet on tarkistettu (lukuun ottamatta Parma Eldalamberonia) ja tekstiä on täydennetty niiden pohjalta.
  7. Ensimmäinen esiintymä: HoMe II, s. 71 (Turambar and the Foalókë). – Tolkien kirjoitti nimen ensin Nyenóre (Nienor), mutta viivasi myöhemmin ensimmäisen nimen yli ja poisti sulkumerkit nimen Nienor ympäriltä ja lisäsi sen loppuun i-kirjaimen. Tämän jälkeen Tolkien käytti molempia nimimuotoja, Nienor ja Nienóri mutta korjasi sittemmin kaikki nimet i-loppuiseen muotoon. Tarinan loppuosan sisältävissä liuskoissa esiintyy kuitenkin nimimuoto Nienor (HoMe II, s. 118-119).
  8. The Lay of the Children Húrin, r. 115 (HoMe III, s. 9).
  9. Parma Eldalamberon 15, 2004, s. 61 (Paul Strackin, Eldamo, mukaan; alkuperäistä lähdettä ei ole nähty).
  10. The Later Annals of Beleriand, annaali 273 [471] (HoMe V, s. 138).
  11. Quenta Silmarillion [1937] 17 § 27: "and she [Morwen] named her Nienor, which is Mourning" (HoMe V, s. 317).
  12. Silm. 21, Túrin Turambar, s. *** / 200: "...ja hän [Morwen] antoi hänelle nimeksi Nienor, se on Suru".
  13. Etymologies s.v. NEI- (HoMe V, s. 376).
  14. Paul Strack, Eldamo s.v. Nienor (luettu 29.6.2021).

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Kontuwikiä lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.