Minlamad thent / estent
Minlamad thent / estent on haltioiden käyttämä runomuoto (engl. mode of verse). Ainoa tuntemamme tätä muotoa käyttävä teos on kuitenkin ihmisrunoilija Dírhavalin laatima Narn i Chîn Húrin.
Tolkien kommentoi Narnin runomuotoa sitä varten kirjoittamassaan johdannossa, josta on olemassa kaksi versiota. Johdantotekstit on julkaistu teoksessa The War of the Jewels,[1] minkä lisäksi niitä selostetaan lyhyesti Keskeneräisten tarujen kirjassa.[2] Kummassakin johdannon versiossa kerrotaan tekstin välittyneen meille Ælfwinen muinaisenglantilaisena käännöksenä. Teksteistä Christopher Tolkienin mukaan varhaisemmassa muodon nimeksi kerrotaan Minlamad thent / estent, myöhemmässä (joka on esitetty Ælfwinen itsensä kirjoittamana) taas nimen paikalle on jätetty pelkkä tyhjä tila. Tässä jälkimmäisessä tekstissä mainitaan erikseen, että kyseistä nimetöntä runomuotoa käytettiin narnissa, lausuttavaksi tarkoitetussa tarinassa.
Itse runomuodosta tiedetään sen verran, että kummankin tekstin mukaan Ælfwine huomasi sen muistuttavan jossain määrin hänen tuntemaansa muinaisenglantilaista runoutta.[3] Ainakin alkusointujen käyttö lienee tämän perusteella todennäköistä.
Nimestä
Keskeneräisten tarujen kirjassa runomuodon nimi on kirjoitettu Minlamed thent / estent,[2] mutta Christopher Tolkien on myöhemmin ilmoittanut sen olevan virhe.[4]
Sindarinkielisen nimen Minlamad thent / estent alkuosan minlamad merkitys on epävarma, mutta mahdollisesti se koostuu elementeistä min 'yksi'[5] ja lam(m)ad 'kaikuva',[6] ja viittaa alkusoinnullisuuteen, kuten Patrick Wynne ja Carl E. Hostetter ovat ehdottaneet.[7]
Thent tarkoittaa 'lyhyttä'[8] ja estent on sanan samanmerkityksinen variantti,[9] eli runomitan nimi on joko Minlamad thent tai Minlamad estent.
Viitteet
- ↑ HoMe XI, s. 311–315.
- ↑ 2,0 2,1 KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 201 / 171.
- ↑ HoMe XI, s. 311, 313.
- ↑ HoMe XI, s. 315 [viite 3].
- ↑ Ks. J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 95; Vinyar Tengwar 42, 2001, s. 25.
- ↑ Vrt. Ered Lóminin, Kaikuvuorten, vaihtoehtoinen nimi Eryd Lammad (HoMe XI, s. 192).
- ↑ Patrick H. Wynne – Carl F. Hostetter, "Three Elvish Verse Modes: Ann-thennath, Minlamad thent / estent, and Linnod", Tolkien's Legendarium: Essays on The History of Middle-earth, 2000, s. 121-122.
- ↑ J. R. R. Tolkien: "Eldarin Roots and Stems", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 185; HoMe XI, s. 311.
- ↑ HoMe XI, s. 311.
