Merikuninkaat

Kohteesta Kontuwiki
Gondorin merikuninkaat. Kuva © Matěj Čadil.

Merikuninkaiksi (engl. Ship-kings, kirjaimellisesti käännettynä "laivakuninkaat") kutsutaan neljää Gondorin kuningasta, jotka hallitsivat kolmannen ajan vuosina 8301149. Merikuninkaiden aikana Gondorin mielenkiinto suuntautui merelle ja Pelargirin satamakaupunki eli kukoistuskauttaan. Merikuninkaat laajensivat Gondorin valta-aluetta Anduinin suistolta rannikoita myöten etelään ja länteen. Merikuninkaiden ajan lopulla, Hyarmendacil I:n pitkällä hallituskaudella, Gondor oli valtansa huipulla ja myös sen valta-alue laajimmillaan. Hyarmendacilin kuoltua hänen seuraajansa Atanatar Alcarin, jota ei enää lasketa Merikuninkaisiin, eli yltäkylläisyydessä, mutta päästi isänsä valtakunnan rapistumaan.[1]

Jottei asia olisi liian yksinkertainen, merikuninkaista (engl. Sea-kings) puhutaan myös niin, että se tarkoittanee yleisesti Númenorin hallitsijoita ja heidän perillisiään. Toisella ajalla Númenorin hallitsijoiden valtikkaa kutsuttiin Merikuninkaiden valtikaksi[2] ja Keski-Maan rannikoilla númenorilaisten löytöretkeilijöiden sivistämät alkuasukkaat "pitivät kunniassa pitkien Merikuninkaitten muiston, ja kun nämä olivat lähteneet, kutsuivat heitä jumaliksi ja toivoivat heidän palaavan".[3] Tarussa Sormusten herrasta puolestaan kerrotaan rohanilaisten uskoneen "Gondorin kaukaisen kukoistuksen" ajan merikuninkaiden rakennuttaneen Ämyrilinnan jättiläisten avulla.[4] Kruunauksensa hetkellä Aragornista todetaan, että hän "oli kuin entisaikojen merikuninkaat kaikkia muita pitempi".[5] Minas Tirithistä käytetään rohanilaisen laulun "Pimeästä Dunhargista hämyssä aamun..." alkutekstissä nimitystä Sea-kings' city, "merikuninkaiden kaupunki", mutta suomennoksessa tämä on lyhentynyt Merikaupungiksi.[6]

Gondorin neljä merikuningasta

Gondorin merikuninkaat Matěj Čadilin kuvaamina

Viitteet