Mathom:Haltiat
Sisällysluettelo
Mitä haltiat ovat
Haltiat, jalo kansa, quendi ja esikoiset ovat nimiä sille kansalle, jotka Ilúvatarin lapsista ensimmäisenä heräsi Maailmaan. Haltioiden tarinan on Tolkien kertonut kirjoissaan kaikkein tarkimmin. Tämän suuren työn yritän kuvata tässä kertomuksessa haltioista, jalosta kansasta.
Haltioiden herääminen
Varda oli Manwën puoliso ja korkein valierista, valarin valtiattarista. Kun monta aikaa Lamppujen tuhosta, valarin puiden synnystä ja ensimmäisten heikkovaloisisten tähtien luomisesta oli kulunut, päätti hän sytyttää lisää ja kirkkaampia valoja Ardan ylle, sillä valar uumoilivat, että pian oli koittava hetki, jolloin Ilúvatar herättäisi Suuressa Soitossa ennustetut ensimmäiset lapsensa, esikoiset.
Sillä hetkellä, kun kirkkaat tähdet syttyivät, heräsivät myös haltiat Keski-Maan itäosassa. Ensimmäisenä heidän silmänsä osuivat tähtiin ja siitä lähtien ovat he aina eniten rakastaneet tähtien tuiketta. Tämä valo loistaa heidän silmistään ja kasvoiltaan. Sillä paikalla Cuiviénenin, Helcarin sisämeren lahden, rannikolla oli paljon puroja ja jokia, joten virtaavan veden ääni on myös kaikkien haltioiden sydämissä.
Haltiat olivat kooltaan yhtä suuria kuin ihmisetkin, mutta muuten he ovat paljon mahtavampia. Koska haltiat ovat kuolemattomia, he elävät kunnes Maailma loppuu, eikä heihin ikä tai sairaus vaikuta. Haltiat ovat kuitenkin maan ainetta ja heidät voi tuli, rauta tai jopa suuri suru tappaa. Kerrottiin, että kuolleet haltiat pääsivät Mandosin saleihin odottamaan maailmanloppua. Erään teorian mukaan haltiat saattoivat reinkarnoitua uudelleen omina jälkeläisinään. Haltiat ovat kauneimmat ja viisaimmat olennot, mitä maan päällä on koskaan ollut. Kun haltiaa katsoo, voi hänen ympärillään nähdä valon, joka loistaa kaikista haltioista. Koska ensimmäisinä kaikista maan asujista haltiat puhuivat, antoivat he itselleen nimen quendi, Puhuvat - ja kaikelle mitä he näkivät, antoivat he nimiä. Mielellään haltiat myös lauloivat ja opettivat puheen taidon kaikille maan kansoille.
- Muut kielet: Awakening of the Elves (en)
Haltioiden Suuri matka ja haltiakansojen synty
Sen jälkeen kun Melkorin mahti Utumnossa oli kukistettu, kutsuivat valar haltiat länteen, Kuolemattomille maille. Alkoi Suuri matka ja matkalle lähteneet haltiat tunnetaan nimellä eldar, mutta kaikki eivät halunneet lähteä ja nämä olivat avari, haluttomat. Koska avari eivät koskaan eläneet Eldamarissa, Kuolemattomilla mailla, he eivät ole yhtä viisaita kuin eldar mutta sitäkin parempia eränkävijöitä.
Eldar jakautuivat kolmeen osaan, jotka kaikki lähtivät kulkemaan kohti länttä. Vanyar eli kultahaltiat olivat pienin kansa ja heitä johti Ingwë. Vain muutama ihminen on koskaan puhunut kultahaltian kanssa; sillä vanyar ovat mahtavimmat ja viisaimmat kaikista haltioista, mutta he eivät koskaan poistu Kuolemattomilta Mailta. Sitten olivat noldor, mestarihaltiat, joista on tehty eniten lauluja ja tarut kertovat eniten juuri heidän suurista teoistaan. Heidän johtajansa oli Finwë. Viimeiseksi tuli suurin joukko ja siksi se liikkui hitaasti. Nämä olivat teleri, ja heitä johti kaksi ruhtinasta Elwë Singollo ja hänen veljensä Olwë. Vaarallinen ja pitkä oli matka ja siksi monet lopettivat sen kesken. Niitä jotka eivät koskaan päässeet perille ja nähneet Kahden Puun Valoa, joka oli ennen Aurinkoa ja Kuuta, kutsutaan nimellä moriquendi, pimentohaltiat.
Haltiakansat
quendi Kaikki haltiat | ------------------------------------------- | | | eldar avari örkit? Haltiat, jotka lähtivät Ne, jotka eivät Suurelle matkalle seuranneet valaria | -------------------------------------- | | | vanyar noldor teleri valohaltiat mestarihaltiat merihaltiat | --------------------------------------------- | | | falmari sindar nandor Amanin teleri Beleriandin harmaahaltiat Lenwën seuraajat Olwë Thingol (Elwë) ja Melian | | laiquendi Ossiriandin viherhaltiat
- Calaquendiin (Valon haltioihin), luetaan ne eldar, jotka jatkoivat matkaa Suuren meren yli ja olivat Amanissa Valinorin Puiden kukkiessa. He ovat amanyar: sindarista Thingol, vanyar, noldor, suurin osa falmaria, Olwëa seuranneet teleri.
- Moriquendiin, (Pimeän haltioihin), luetaan avari sekä eldarin úmanyar, jotka eivät olleet Amanissa Puiden kukkiessa: ne falmari, jotka eivät lähteneet länteen, sindar, nandor (joihin kuuluivat laiquendi).
Valinor ja Puiden vuodet
Aikanaan vanyar ja noldor pääsivät Suuren meren rannalle asti. Siellä he asuivat aikansa kunnes Ulmo vei heidät Valinoriin, jota alettiin silloin kutsua myös nimellä Eldamar, Haltiakoto. Mutta telerin kohtalo oli toinen. Kun he olivat päässeet vuorten yli Beleriandiin, heidän kuninkaansa Elwë Singollo katosi Nan Elmothin metsään. Pitkään he etsivät häntä, mutta aikanaan he ottivat Olwën uudeksi kuninkaaksi ja lähtivät jatkamaan matkaansa. Ja lopulta hekin pääsivät perille. Kaikki eivät kuitenkaan halunneet hylätä vanhaa kuningastaan, vaan jäivät Keski-Maahan. Lopulta Elwë palasi, ja hän oli ottanut vaimokseen Melian maian, eikä Elwë halunnut enää Valinoriin. Elwëstä tuli kaikkien Beleriandin haltioiden kuningas ja hänen kansansa nimeksi tuli sindar, harmaahaltiat.
Suurin osa eldarin haltioista pääsi kuolemattomile maille Eldamariin. Sinne he rakensivat monia suuria ja loistavia kaupunkeja, joiden kauneutta ei sanoin voi kuvata. Eldamaria valaisivat kaksi suurta puuta, Telperion ja Laurelin. Tuona rauhan aikana puiden valossa haltioista tuli mahtavampia ja viisaampia kuin Keski-Maan asukkaat voivat edes kuvitella. Etenkin kun opettajinaan heillä olivat Ardan suuret, valar ja maiar. He valmistivat ihmeellisiä esineitä, joiden vertaisia ei enää koskaan tulla tekemään.
Samaan aikaan Keski-Maan sindar kuitenkin nousivat omalla tavallaan mahtavaksi, koska heillä oli opettajanaan Melian maia. Harmaahaltiat olivat siihen aikaan Keski-Maan mahtavin kansa. Harmaahaltioiden valtakunta oli Doriathin lumottu metsä ja sen keskelle he perustivat Menegrothin. Menegroth tarkoittaa Tuhannen Luolaa, ja se oli kuin kivestä veistetty metsä.
Näistä onnellisista ajoista ei ole paljon kerrottavaa, sillä eihän seikkailua onnellisesta ajasta voi tehdä. Niinpä suurin osa haltioidenkin kerrotusta tarinasta tapahtuu sotaisana ja kurjana aikana. Varsinaisesti se alkaa vasta kun kaikki alkoi mennä päin tiedätte kyllä mitä.
Melkor ja noldorin kapina
Neljännellä tähtien ajalla koitti Melkorin vapautumisen aika ja heti hän alkoi levittää valheita haltioiden keskuuteen. Seuraava ratkaiseva tapahtuma oli, kun Fëanor, haltioista mahtavin teki Silmarilit. Kolme timantinkaltaista jalokiveä jotka loistivat omaa tulta ja heijastivat Valarin Puiden Valoa. Niiden kaltaisia ei ennen sitä eikä niiden jälkeen olla nähty. Niihin aikoihin alkoivat Melkorin valheet saada tulta ja noldor, johon myös Fëanor kuului, alkoivat napista.
Silloin iski Melkor, ensin hän yhdessä hämähäkki Ungoliantin kanssa tuhosi Valarin Pyhät Puut. Pimeys tuli ja sen turvin Melkor meni ja tappoi Finwën noldorin kuninkaan ja ryösti Silmarilit. Kun Fëanor sai tästä tiedon hän vannoi hirveän valan, joka sen jälkeen vainosi noldoria ja sai paljon pahaa aikaan. Fëanor vannoi tuhoavansa Melkorin ja antoi hänelle uuden nimen, Morgoth, Maailman Musta vihollinen. Morgoth pakeni Keski-Maahan ja hänen peräänsä lähtivät noldor ja kun he tämän tekivät, saivat he ylleen valarin vihan. He tappoivat omaa sukuaan, telerin haltioita, ja ottivat näiden laivat. Suurin osa noldorista kuitenkin saapui Keski-Maahan vasta paljon myöhemmin ylitettyään Jäärauman.
Ensimmäinen aika Keski-Maassa
Kuten Silmarillionissa kerrotaan, tästä alkoi Jalokivien sota ja noldorilaisten ja sindarilaisten haltioiden tuho Keski-Maassa. Monia mahtavia valtakuntia noldor rakensivat Beleriandiin, mutta ne kaikki tuhottiin. Jopa Doriathin lumottu valtakunta tuhoutui, mutta sitä ei saannut aikaan Morgoth vaan kääpiöt. He tappoivat ahneudessaan kuningas Thingolin ja Melian maia lähti suruissaan takaisin Kuolemattomille Maille. Hänen mukanaan meni näkymätön suoja, joka esti kaiken pahan pääsyn Doriathiin. Kivien Sodan aikana saapuivat ihmiset haltioiden luokse ja he tekivät niin suuria kuin pahojakin tekoja.
Kun koko Beleriand oli jo pieniä saarekkeita lukuun ottamatta Morgothin vallassa, lähti Eärendil laivallaan matkalle Kuolemattomille Maille. Hänessä oli sekä haltiain että ihmisten verta ja hän pyysi kahden sukukunnan puolesta valaria auttamaan Keski-Maan paljon kärsineitä kansoja.
Valar tulivat ja alkoi Vihan sota. Kuolemattomilta Mailta tulivat valar, maiar ja kaikki haltiat teleriä lukuunottamatta. Tämän mahtavampaa sotajoukkoa ei sen jälkeen ole nähty. Armeija meni ja murskasi Morgothin joukot. Itse Morgoth heitettiin ikuiseen pimeyteen Maailman ulkopuolelle. Niin kauhea oli sota, että suurin osa Beleriandia sortui mereen.
Toinen aika ja Sauron
Suurin osa henkiinjääneistä eldarista lähti silloin meren yli Kuolemattomille Maille, mutta pieni osa jäi, koska he rakastivat suuresti Keski-Maata. Nämä eldarin suuret, jotka jäivät, olivat Galadriel, joka hallitsi Lórienin (Lórinand) Kultaista Metsää sekä ilmeisesti myös jonkin aikaa Eregionia, ja Gil-galad, noldorin viimeinen Korkea Kuningas, joka hallitsi Lindonissa. Lisäksi jäi muutama muu.
Eregion oli haltiaseppojen valtakunta ja siellä Ost-in-Edhilin kaupungissa asuivat Keski-Maan haltioden parhaat takojat. Yhteistyössä Morian kääpiöiden kanssa he tekivät monia mahtavia esineitä. Rauhan aikana heidän keskuuteensa tuli valepuvussa Sauron. Hän oli muka antavinaan neuvoja ja lahjoja. Ja hän taivutti Celebrimborin Gwaith-i-Mírdainin veljeskunnan haltiasepot takomaan mahtisormukset. Itse Sauron takoi Tuomiovuoressa Suurimman sormuksen, jolla hän voisi hallita muita sormuksia. Kuitenkin sillä hetkellä, kun Sauron pisti Sormuksen sormeensa, huomasivat haltiat hänen petoksensa ja siten kätkivät haltioiden Kolme sormusta.
Alkoivat taistelut Sauronia vastaan ja númenorilaisten avulla Lindonin haltiat löivät hänet. Kuten Akallabêthissa kerrotaan, ottivat Númenorin ihmiset Sauronin toisella kertaa vangiksi. Hän oli kuitenkin kiero ja hän käännytti Númenorin ihmiset pahaan ja Ilúvatar upotti koko saarivaltakunnan mereen númenorilaisten hyökättyä Valinoriin Sauronin valheiden tähden.
Sauron, Sormusten Herra, otti Númenorin tuhon jälkeen uudelleen muodon ja niin solmittiin Haltiain ja Ihmisten Viimeinen Liitto. Kaikki eldarin ja niiden númenorilaisten jotka eivät olleet langenneet pahaan ja pääsivät pakenemaan Keski-Maahan, joukot kävivät sotaan Sauronia vastaan. Haltioita johti Gil-Galad, ihmisiä heidän ruhtinaansa Elendil. Liiton armeija marssi kohti Mordoria ja viimein Dagorladissa se kohtasi Sauronin armeijan.
Haltioiden hiipuminen Keski-Maassa
Sanotaan, että haltioiden hiipuminen alkoi auringon noustua. Tähtien kansa ei kestänyt kirkasta uutta valoa, joka tehtiin Atanin, seuraajien, eli ihmisten tulon merkiksi.
Ensimmäisen ajan lopulla useimmat haltiat jättivät Keski-Maan, sillä heidän asuinalueensa Beleriandissa olivat aaltojen alla. Toisella Ajalla haltiat hiipuivat pahan kerran Sauronin ja haltioiden sodassa ja he osallistuivat viimeisen kerran Keski-Maan tapahtumiin Viimeisen liiton sodassa. Näissä sodissa kaikki moriquendi ja calaquendi sekoittuivat ja selkeää eroa haltiakansojen välillä ei enää ollut, lukuunottamatta viherhaltioita ja Lothlórienin haltioita.
Kolmannella ajalla haltiat olivat enää kalpea muisto ja jäljellä olevat haltiavaltakunnat, Círdan Laivanrakentajan Harmaat satamat, Elrondin Imladris, Vihermetsän Thranduilin valtakunta ja Galadrielin sekä Celebornin Lothlórien, olivat enää murto-osa Toisen Ajan valtakunnista. Haltiat eivät enää osallistuneet Keski-Maan asioihin ja toimiin, vaan olivat pikemminkin piileskeleviä kansoja ja heitä lähti edelleen pienissä ryhmissä Harmaista satamista länteen.
Neljännen ajan alussa viimeisetkin haltiat lähtivät länteen. Avarin ja kaikkin haluttomimpien moriquendin kohtalosta ei kerrota.
Tietoja
- Alkuperäinen teksti: Tapio Laakso (J.R.R. Tolkien -sivusto)
- Muokanneet Vesa Piittinen ja Jawetus
- Joitain muokkauksia myös kirjoittajilta Tik, Haltiamieli, Harri Perälä ja Sinilakki
- Julkaistu aiemmin Kontuwikissä
- Sivu ei ole GFDL-lisensoitu
