Lukitari

Sam ja Lukitari. Kuva © John Howe (Lähde: John Howen kotisivut).

Lukitari (engl. Shelob) oli "kauhea hämähäkkimäinen olento", Ungoliantin viimeinen jälkeläinen, joka oli kotoisin Beleriandista Ered Gorgorothin rotkoista. Se oli paennut Vihan sodan aiheuttamaa tuhoa ja asettunut asumaan Ephel Dúathille solaan, joka sai nimen Cirith Ungol. Siellä eli kaivamissaan käytävissä, paisui ja mässäili syöden kaikkia eläviä olentoja, kutoi varjoverkkoja ja oksensi pimeyttä. Se valitsi puolisoikseen omia jälkeläisiään ja surmasi ne pariteltuaan niiden kanssa. Sen jälkeläiset olivat levinneet Ephel Dúathilta Synkmetsään saakka.

Sauron ja Lukitari

Sauron kutsui Lukitaria kissakseen, vaikka ei sitä omistanut. Hän lähetti sille toisinaan vankeja syötäväksi ja sai hupia kuultuaan selonteon Lukitarin leikeistä. Minas Morgulin ja Cirith Ungolin örkit kutsuivat Lukitaria "lukkien kuningattareksi".

Klonkku ja Lukitari

Klonkku oli kohdannut vaelluksillaan Lukitarin ja kumartanut sitä ja luvannut tuoda sille syötävää. Niinpä hän opastaessaan Sormuksen viejää Mordoriin keksi juonen, jonka avulla kuvitteli saavansa Sormuksen itselleen. Hän johdatti Frodo Reppulin ja Samvais Gamgin Lukitarin luolaan toivoen, että Lukitari surmaisi Frodon ja hän saisi Sormuksen itselleen "kun Lukitari heittää pois luut ja tyhjät vaatteet." Mutta kävikin niin, että Samvais voitti Lukitarin taistelussa sen jälkeen kun tämä oli vaivuttanut Frodon horrokseen myrkkypiikillään. Samvais haavoitti Lukitaria Frodon miekalla Piikillä ja sokaisi sen Galadrielin antamalla tähtilasilla. Lukitari pakeni eivätkä tarut tiedä kertoa, miten se kohtasi loppunsa.

Oliko Lukitari hämähäkki?

Kuten Tarussa Sormusten herasta sanotaan, Lukitari oli "hämähäkkimäinen" olento, mutta sitä ei varsinaisesti kuvata hämähäkiksi. Sormusten herran kuvausten lisäksi (ja niihin pohjaten) Tolkien kuvailee Lukitaria myös Pauline Baynesin piirtämän Keski-Maan kartan kuvista kirjoittamissaan kommenteissa:

Hämähäkiksi se oli kuitenkin valtavan suuri, ja sillä oli kaksi sarvea ja kaksi suurta silmärykelmää. Sillä oli hämähäkeille tyypillinen kapea kohta etuosan (eli yhdistyneen pään ja keskiruumiin) ja takaosan välillä – tekstissä "kaulan" nimellä, koska sen takaruumis oli turvonnut ja paisunut muodottomaksi. Se oli musta, lukuun ottamatta vatsan alaosaa, joka oli saastaisen "vaalea ja loistava". Sillä oli oletettavasti kahdeksan jalkaa oikeilla paikoillaan, neljä molemmin puolin, ja niillä se käveli ja tarttui uhreihinsa.

Nimestä

Tolkien keksi nimen Shelob ilmeisesti toukokuussa 1944, sillä hän kysyi 21. toukokuuta 1944 pojalleen Christopherille lähettämässään kirjeessä, "[o]lisiko Shelob sinusta hyvä nimi hirviöhämähäkille? Sanaan sisältyy toki vain 'she + lob' (= naishämähäkki), mutta yhteen kirjoitettuna se vaikuttaa aika epämiellyttävältä".

Suomennoksesta

Kersti Juva kertoo teoksessaan Tolkienin tulkkina, ettei hän muista, keksikö hän vai Eila Pennanen nimen alkumuodon Lukitar. Joka tapauksessa Pennanen ehdotti hänelle, "että nimeen lisättäisiin loppu-i, jotta se ei kuulostaisi aivan yhtä naisvihamieliseltä".

Lähteitä

• TSH II/4.9., Lukitarin luola.

Aiheesta muualla

• Keskustelu Kuukauden tiimi: Lukitari ja Sauron (Vihreä Lohikäärme, alk. 26.12.2011).

Kuvia Lukitarista Internetissä

• John Howe: Shelob (Taru Sormusten Herrasta –lautapelin kuvitusta)
• John Howe: Sam and Shelob
• John Howe: Shelob about to leap on Frodo
• Alan Lee: Shelob
• Ted Nasmith: Shelob
• Rolozo Tolkien: The Shelob Collection

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia