Lohikäärmeentauti

Lohikäärmeentauti (engl. dragon-sickness) tarkoittaa oireiden kuvauksen perusteella yletöntä kullan ja muiden rikkauksien himoa, joka on lohikäärmeille ominainen luonteenpiirre. Tauti mainitaan nimeltä Tolkienin kertomuksissa vain yhden ihmisen, Järvikaupungin Isännän, yhteydessä, mutta sen oireita voidaan nähdä muissakin kertomusten hahmoissa. Toistaiseksi kiinnitetään huomio vain lähinnä teoksessa Hobitti eli Sinne ja takaisin esiintyviin kuvauksiin, jotka voi yhdistää tautiin, mutta vastaavanlaisia tapauksia tunnetaan jo esiajoilta.

Smaug lohikäärmeentaudin esikuvana

Tunnetuin kullanhimoinen lohikäärme oli Smaug Kultainen (k. 2941 ka.), jota Thorin II Tammikilpi kuvaili Repunpäässä odottamattomassa juhlassa vuonna 2941 ka. kertoessaan siitä, miten Smaug valloitti Ereborin kääpiöiltä:

Rikkaus se epäilemättä toi lohikäärmeen paikalle. Lohikäärmeet rosvoavat kultaa ja hopeaa, kuten tiedätte, ihmisiltä ja haltioilta ja kääpiöiltä, mistä ikinä aarteita löytävät, ja ne vartioivat saalistaan koko elämänsä – – osaamatta nauttia ensimmäisestäkään vaskisormuksesta.

Lohikäärmeillä oli tapana koota ryöstämänsä aarre "isoksi keoksi syvälle vuoren uumeniin – – ja käyttää kekoa vuoteenaan". Ne vartioivat aarrettaan hyvin mustasukkaisesti ja tiesivät tarkasti miten paljon omistivat. Niinpä Smaug raivostui suunnattomasti, kun se huomasi että siltä oli viety yksi kannu.

Glaurung ja Mîm

Jo paljon ennen Smaugia, ensimmäisen ajan auringon vuosina, itse lohikäärmeiden isä Glaurung antoi esimerkin samanlaisesta käyttäytymisestä aarteiden kanssa. Kun Glaurung oli tuhonnut Nargothrondin, se "hajotti sillan ja viskasi kivet Narogin kuohuihin; ja päästyään näin turvaan se kokosi kaikki Felagundin aarteet ja rikkaudet yhteen kasaan viimeiseen saliin ja makasi niiden päällä".

Kun Túrin oli surmannut Glaurungin, sen aarre jäi vaille isäntää, mutta vähäkääpiö Mîm vaelsi tyhjään Nargothrondiin, missä Húrin tapasi hänet ilmiselvästi lohikäärmeentaudin pauloissa:

Glaurungin lähdettyä Nargothrondista oli vähäkääpiö Mîm löytänyt sinne tien ja hiipinyt hävitettyihin saleihin; ja hän otti ne haltuunsa ja istui siellä kopeloiden kultaa ja jaloja kiviä ja valutti kalleuksia kaiken aikaa sormiensa lomitse, ja Glaurungin pelon ja pelkän muistonkaan tähden kukaan ei tullut ottamaan niitä häneltä pois.

Húrin surmasi Mîmin kostaakseen sen, että tämä oli pettänyt hänen poikansa, mutta Húrin otti Nargothrondin aarteesta vain Nauglamírin ja lähti pois.

Järvikaupungin Isäntä

Nimenomaan lohikäärmeentaudin kerrotaan aiheuttaneen varmasti ainakin Esgarothin vanhan Isännän lopun. Bard Jousimies antoi hänelle paljon kultaa Ereborin aarteesta järveläisten auttamiseksi, mutta Isäntä (jonka kerrotaan olleen "sitä lajia johon lohikäärmeentauti helposti tarttuu") oli ottanut suurimman osan kullasta itselleen ja lähteneen pakoon. Hän oli kuitenkin menehtynyt autiomaassa "tovereittensa hylkäämänä".

Bilbo Reppuli

Kun Bilbo Reppuli näki ensimmäisen kerran Smaugin aarteen, hän huomasi, että "hän ei ollut ikinä käsittänyt, miten loistava, himoittava ja upea tällainen aarre oli. Lumous ja kääpiöille tuttu himo lävistivät ja täyttivät hänen sydämensä, ja hän tuijotti liikkumatta määrältään lukematonta, arvoltaan laskematonta kultaa melkein unohtaen sen pelottavan vartijan".

Thorin Tammikilpi ja hänen kumppaninsa

Thorin joutui paljon syvemmin aarteen pauloihin: Bilbo hämmästyi, kun Thorin ei suostunut järveläisten vaatimukseen saada osa aarteesta, mutta hän ei "ottanut huomioon millainen mahti on kullalla, jonka päällä lohikäärme on kauan maannut, eikä ymmärtänyt kääpiöiden mielenlaatua". Thorin oli tuolloin "viettänyt pitkiä aikoja aarrekammiossa ja kullanhimo painoi häntä raskaana". Toisaalta puhuttaessa kullanhimosta ja kääpiöistä täytyy muistaa, että myös kääpiöt himoitsivat luonnostaan kultaa ja jalometalleja. Tämä käy ilmi esimerkiksi kohdasta, jossa kuvataan Thorinin seurueen laskeutumista Smaugin aarrekammioon: "Pelkät vilaukset aarteesta jotka olivat ohikulkiessa sattueneet heidän silmiinsä olivat sytyttäneet kääpiösydänten palon, ja kun kulta ja jalokivet sytyttävät kääpiön sydämen, hän muuttuu äkkiä uljaaksi vaikka olisi kuinka säntillistä lajia ja saattaa heittäytyä vallan vimmatuksi".

Viitteet

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia