Kontuwiki:Wikiprojekti Käytännöt/Vanyar 2

Kohteesta Kontuwiki

Tämä on arkistoitu sivu, jonka sisältö ei ole enää ajankohtaista.

Kontuwiki:Wikiprojekti Käytännöt

Vanyar, kultahaltiat, olivat ensimmäinen ja lukumäärältään pienin eldarin kolmesta sukukunnasta Suurella matkalla Cuiviéneniltä.

Historia

Silmarillionissa

Vanyar seurasivat Oromëa herransa Ingwën johdolla; koko joukko saapui perille Amaniin.

Amanissa vanyar asuivat aluksi noldorin kanssa Tirionin kaupungissa Eldamarissa, mutta Valinor ja Puiden valo alkoivat miellyttää heitä enemmän, ja he hylkäsivät Tirionin. Osa asettui asumaan Taniquetil-vuorelle. Kaikkien haltioiden, myös vanyarin, täytyi kuitenkin joskus hengittää ilmaa Pelóri-vuorten itäpuolelta.

Manwë ja Varda rakastivat erityisesti vanyaria, ja Manwëlta heidän sanotaan saaneen laulun ja runouden lahjan. Heidän valtiaansa Ingwën katsottiin olevan kaikkien Haltiain Korkea Kuningas. Vanyarilla oli lähes aina keltaiset tai syvän kultaiset hiukset,[1] ja seka-avioliittojen vuoksi tämä piirre esiintyi myös tavallisesti tummahiuksisen noldorin keskuudessa, esimerkiksi Finarfinilla ja hänen lapsillaan.[2] (Idrilin hiusten väristä tarkemmin artikkelissa Elenwë.)

[Silmarillionissa mainittuja vanyarilaisia haltioita]

Kultahaltiat palasivat Keski-Maahan ainoastaan Vihan sodassa, jossa vanyarin sotajoukko marssi osana Lännen sotajoukkoa.

Muissa lähteissä

Quendi and Eldar -esseen mukaan kaikki alkuperäiseen minyar-sukukuntaan kuuluneet haltiat lähtivät seuraamaan Oromëa.

Vihan sodassa vanyarin sotajoukko marssi Ingwën pojan Ingwionin johdolla. He tekivät maihinnousun Eglorestiin (myöh. Eglarest) ja ajoivat örkit rannikolta. Tämä maininta Eglorestin taistelusta esiintyi vain Beleriandin annaalien myöhemmässä versiossa.[3]

Silmarillionin mukaan kaikkien haltioiden, myös vanyarin, täytyi kuitenkin joskus hengittää ilmaa Pelóri-vuorten itäpuolelta: vertaa Ambarkantaan, jossa Valinorin ilma oli Ilmeniä, mutta Haltiakotoon virtasi idästä Vistaa.[4]

Kulttuuri ja kieli

Vanyar kutsuivat itseään nimellä minyar 'ensimmäiset'[1] tai toisen lähteen mukaan ingwer 'päälliköt'.[5]

Vanyar ja noldor puhuivat samaa kieltä, joka Amanissa kehittyi quenyan kieleksi. Vanyarilainen ja noldorilainen quenya kehittyivät edelleen kahdeksi hieman toisistaan poikkevaksi murteeksi, joista noldorin murre oli se, joka Keski-Maassa opittiin tuntemaan.

Nimet

Vanya (monikko vanyar) on quenyaa ja tarkoittaa Quendi and Eldarin mukaan 'vaaleaa', mutta toissijaisesti myös 'kaunista'; Tolkien vertaa tätä englannin sanaan fair, jolla kuitenkin merkitys 'kaunis' on alkuperäisempi. Nimi Vána on sukua tälle sanalle.[1]

Muita nimiä: Valohaltiat.

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 HoME XI, 382–383
  2. HoME XII, 336, 347
  3. The Later Annals of Beleriand: HoME IV, 144.
  4. HoMe IV, s. 236.
  5. HoME XII, 340

Lähteet

  • Silm. 43, 60, 62, 66, 68–70, 72, 75, 77, 88, 90, 97, 118, 120, 123, 160, 168, 315, 319, 428