Kontuwiki:Wikiprojekti Käytännöt/Halethin kansa 2

Kohteesta Kontuwiki

Tämä on arkistoitu sivu, jonka sisältö ei ole enää ajankohtaista.

Kontuwiki:Wikiprojekti Käytännöt

Halethin kansa eli haladin saapui Edainin kolmesta huoneesta toisena Beleriandiin. Kansa sai nimensä Halethilta, joka johti heidät Itä-Beleriandista Brethilin Metsään.[1]

Kansaa hallitsivat Haldadin jälkeläiset, joihin myös Haleth lukeutui (katso Haladinin sukupuu).

Historia

SIlmarillionissa

[varhaishistoria]

Kun haladin olivat joutuneet Morgothin örkkien hyökkäyksen kohteeksi Thargelionissa, Haleth johdatti kansansa jäänteet ensin Estoladiin ja myöhemmin vaarallista pohjoista tietä Sirionin länsipuolelle. Osa kansasta asettui Halethin johdolla Brethiliin, ja sinne sanotaan muidenkin kerääntyneen myöhempinä vaikeina aikoina. Kuningas Thingol piti aluetta Doriathiin kuuluvana, mutta Finrod Felagundin pyynnöstä hän salli Halethin kansan asettua sinne, kunhan nämä puolustaisivat Doriathin rajoja. (Silm., s. 176–177, 180–182 / ***.)

[Túrin ja Glaurung]

Muissa lähteissä

Húrinin lasten tarina

Kun Túrin saapui Brethiliin, metsänihmiset olivat pieni, sodan harventama kansa, joka asui enimmäkseen Amon Obelin kukkulalla syvällä metsässä. Heidän paaluvarustuksen suojaaman asuinpaikkansa nimi oli Ephel Brandir kansan silloisen johtajan Brandirin mukaan. (KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 151–152 / ***.)

[mainitsemisen arvoisia yksityiskohtia, joita ei oel Silmarillionissa]

The Wanderings of Húrin

Katkeroitunut Húrin vaelsi etelään ja tapasi kuolemaisillaan olevan vaimonsa Morwenin Túrinin haudalla. Sieltä haladinin rajavartijat löysivät hänet ja veivät herransa Hardangin eteen. Húrin loukkasi kopeasti käyttäytynyttä Hardangia ja heitti tätä tuolilla otsaan: hänet määrättiin tuomittavaksi kansankokouksessa.

Húrinin oikeudenkäynnissä häntä puolustaa rajavartijoiden johtaja Manthor, joka osoittautuu Hardangin kilpailijaksi. Kun Húrin vapautetaan, hän jatkaa syytöksiään Hardangia kohtaan - Húrinin mukaan Brethilin ihmiset olivat hylänneet Morwenin ja aiheuttaneet siten hänen kuolemansa. Puhkeaa mellakka, jonka kuluessa Manthorin kannattajat sytyttävät tulipalon ja Hardang saa surmansa, mutta Húrin saa myös tietää, etteivät Brethilin ihmiset olleet tienneet Morwenista mitään, ja että Hardang ei ollut syyllistynyt Húrinin esittämiin rikoksiin.

Seuraavana päivänä Manthor ja Húrin menevät hautaamaan Morwenia, mutta muuan Avranc, Hardangin kannattaja, surmaa Manthorin nuolella. Näin Húrin tuli aiheuttaneeksi pelkkää surua myös haladinille.

Tarinassa The Wanderings of Húrin Ephel Brandirin korvaa uusi nimi Obel Halad (HoMe XI, s. 258, 263, 300–301 [viite 17]).

Myöhäiset esseet

[varhaishistoria]

Halethin kansan sanotaan joko tuhoutuneen Ensimmäisen Ajan loppuun mennessä tai jättäneen "joitakin" eloonjääneitä, jotka olivat perustamassa Númenoria.[2]

Ominaisuuksia

Halethin kansan ihmisten sanotaan muistuttaneen Bëorin kansaa, mutta olleen pienempikokoisia. He olivat vaiteliasta väkeä, joka ei välittänyt kansankokouksista.[3]

Kulttuuri

Alkuperäinen tapa oli, että Halethin kansa asui hajallaan, ja "kukin perhekunta eli omaa elämäänsä ja määräsi omista asioistaan".[4] Kansa säilytti myöhemminkin suuren osan tästä itsenäisyydestä, vaikka he tarpeen vaatiessa kokoontuivatkin yhteen yhden johtajan hallittaviksi.

Narn i Chîn Húrinissa (käsikirjoitus NE) ei vielä kerrota kovinkaan paljon Brethilin Metsän halethilaisten kulttuurista. Myöhemmissä kirjoituksissaan Tolkien keksi useita uusia yksityiskohtia, joita hän ei lisännyt aikaisempiin kirjoituksiin.

The Wanderings of Húrinissa kuvataan yksityiskohtaisesti eräitä brethililäisiä tapoja. Johtajan (halad) valitsi kansa, ja vaikka tapana oli, että johtajuus siirtyi eteenpäin Haldadin suvussa kuin peritty kuninkuus, tästä käytännöstä oli mahdollista poiketa.[5] Haladin valta oli rajallinen, sillä kansa ei pitänyt johtajista, jotka pyrkivät ohittamaan vanhat lait ja kansan tahdon.[6] Tärkeistä asioista päätti kansalaisten kokous, jota johti halad istuen "tuomiokivellä" (angbor/halabor). Tarvittaessa kokous äänesti mustilla ja valkoisilla pikkukivillä. Tolkien kirjoitti aluksi, että naisilla oli yhtäläinen äänioikeus muissa kuin sotaa koskevissa asioissa, mutta muutti sitten tekstiä niin, että vain miehet osallistuivat kokouksiin.[7]

Myöhäisissä esseissä mm. kerrotaan, että Halethin kansan keskuudessa eli drúedainia ja että heillä oli muista edainin kansoista poiketen naissotureita.[8]

Kieli

Silmarillionin mukaan Halethin kansan kieli poikkesi selvästi Hadorin ja Bëorin kansojen kielistä, jotka olivat lähellä toisiaan.[9] Tämä näkemys on omaksuttu julkaistuun tekstiin myöhäisistä esseistä.

Quenta Silmarillionin käsikirjoituksissa luvun Ihmisten tulo länteen viimeisessä versiossa kerrottiin vielä, että Bëorin ja Halethin kansat puhuivat samaa kieltä, joka erosi Hadorin kansan kielestä.[10]

Halethin kansan kielestä tunnetaan useita sanoja (ks. Taliska), tosin ne on ilmeisesti keksitty aikana, jolloin kyseessä oli vielä "bëorilais-halethilainen" kieli.[11]

Viitteet

  1. Silm., s. 176–177, 181–182 / ***.
  2. HoMe XII, s. 372 [viite 4], 374 [viite 17] (The Problem of Ros); KTK 4.I, Drúedain, s. 527 [viite 7] / ***)
  3. Silm., s. 184 / ***.
  4. Silm., s. 180 / ***.
  5. HoMe XI, s. 278 (The Wanderings of Húrin)
  6. HoMe XI, s. 279 (The Wanderings of Húrin)
  7. HoMe XI, s. 279, 283, 286 (The Wanderings of Húrin)
  8. KTK 4.I, Drúedain, s. 515–516 / *** (Drúedain); osa esseetä Of Dwarves and Men, ks. HoMe XII, s. 309.
  9. Silm., s. 176 / ***.
  10. HoMe XI, s. 217–218, 226 (The Later Quenta Silmarillion)
  11. Katso myös Ellen Schousboen kuvaus Helge Fauskangerin ihmiskieliä käsittelevän artikkelin lopussa.