Kirahkani

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli kertoo J. R. R. Tolkienin teoksen Herra Bliss maailmasta

Kirahkani (engl. Girabbit) oli hyvin pitkäkaulainen kanin tapainen olento, jonka nahka oli kuin kumia. Se asui herra Blissin puutarhassa, syvässä, syvässä maahan kaivamassaan kolossa. Tavallisesti se meni nukkumaan aamiaisen jälkeen ja heräsi vasta illalliseksi.[1] Kirahkani oli jokseenkin sokea, mutta sillä oli tavattoman tarkka kuulo.[2]

Herra Bliss piti Kirahkania salassa, koska ei halunnut lunastaa ylikonstaapeli Boffinilta liian kalliiksi (15 markkaa vuodessa) arvioimaansa pitämislupaa.[3] Siksi kukaan ei ollut nähnyt siitä kuin pään: herra Bliss oli opettanut sitä puikahtamaan koloonsa aina kun vieraita oli tulossa.[3] Lopulta herra Bliss joutui maksamaan kuitenkin vain 12,60 markkaa kolmen edellisen vuoden rästiin jääneitä Kirahkanin pitolupia sekä 7,60 mk kuluvan vuoden pitolupaa.[4]

Kirahkanilla oli ilmeinen kyky ennustaa säätä, sillä se lupasi että päivästä, jona herra Blissin seikkailu alkoi, tulisi kaunis: Kirahkaniin luottaen herra Bliss painoi ulos lähtiessään päähänsä vihreän silinterihatun.[5] Tosin Kirahkani ennusti myöhemmin sadepäivää, jota ei tullut – se halusi vain olla rauhassa.[6]

Palatessaan viimein kotiinsa herra Bliss näki, että hänen talonsa savupiipusta pisti esiin Kirahkanin pää; lisäksi se näytti mutustelevan mattoa – kaukaa katsottuna oli näyttänyt siltä kuin talon harjalla olisi liehunut lippu.[6]

Kävi ilmi, että ulos lähtiessään herra Bliss oli unohtanut ruokkia Kirahkanin, joka nälisssään oli "murtanut auki takaoven, tunkeutunut lopulta ruokasaliin ja syönyt tiensä katon läpi parhaaseen makuuhuoneeseen" ja sen jälkeen vielä "katon läpi ullakolle ja työntänyt vielä päänsä savupiipun kautta ulos katolle." Kirahkanin suuhun oli jäänyt parhaan makuuhuoneen takanedusmatto.[6]

Herra Bliss oli toki kovin vihainen talolleen aiheutuneesta vahingosta ja ällistynyt siitä, miten venyvä kaula Kirahkanilla oli; hän ei myöskään saanut houkuteltua Kirahkania alas vaikka kiskoi sitä hännästä.[6]

Kirahkani pysyi tähystyspaikallaan vielä kauan,[7] ja tuli sisään ja loikkasi saman tien ikkunan läpi ja pensasaidan yli maantielle, kun herra Blissin luo saapuneet karhut uhkasivat ruveta "syömään sitä hännästä alkaen ja jatkaa ylöspäin", jos se ei tulisi heti alas ja ulos.[4]

Kirahkani pysyi karkuretkellään, kunnes tuli omia aikojaan takaisin rouva Knightin ja herra Dayn häihin. Se pisti äkkiä päänsä ikkunasta ja sanoi: "Ha ha! Täällä sitä taas ollaan kaikki."[8] Kävi ilmi, että Kirahkani oli ollut karhujen talossa ja syönyt "kaiken ruuan niiden talosta ja rikkonut ruokakomeron ikkunan" sekä haukannut latvan jokaisesta Dorkinsien puusta ynnä kaivanut valtavan kolon keskelle nurmikkoa.[9]

Karhut painoivat asian villaisella, mutta Dorkinsit lähettivät herra Blissille laskun (johon ilmeisesti sisältyi myös korvauksia Kirahkanin aiheuttamista vahingoista.[9] Herra Blissiä moinen ei miellyttänyt, jotan hän lähetti oman laskunsa Dorkinseille: siinä oli mukana myös 10 markkaa "Arvokkaan Kirahkanin säikäyttämisestä".[9]

Viimein olot rauhoittuivat, vaikka kylän lapset kulkivatkin usein herra Blissin puutarhan läpi nähdäkseen vilauksen Kirahkanista.[10] Kirahkani myös löysi herra Blissin pois heittämän vihreän hatun roskakasasta. (Mahtoikohan se syödä sen?)[10].

Kirjan viimeisellä sivulla on vielä kuva, jossa lapset käyttävät Kirahkania köysikarusellina.[11]

Viitteet

  1. Herra Bliss, s. 6.
  2. Herra Bliss, s. 6, 40.
  3. 3,0 3,1 Herra Bliss, s. 41.
  4. 4,0 4,1 Herra Bliss, s. 43.
  5. Herra Bliss, s. 7.
  6. 6,0 6,1 6,2 6,3 Herra Bliss, s. 39.
  7. Herra Bliss, s. 39-43.
  8. Herra Bliss, s. 46.
  9. 9,0 9,1 9,2 Herra Bliss, s. 47.
  10. 10,0 10,1 Herra Bliss, s. 49.
  11. Herra Bliss, s. [50].