Kaukavuoret
Kaukavuoret (engl. hills of Faraway) on mahdollisesti mielikuvituksen tuotetta oleva vuoriston nimi, joka mainitaan Samvais Gamgin kirjoittamassa[1] runossa Mara Hultainen. Runossa esiintyvä Vanha Peikko laulaa surullisena runon alussa:
- "Niin ikävä yksin on elellä / minun Kaukavuorilla asti!"[2]
Myöhemmin Kurkkija-Kalle kertoo nähneensä, miten "Peikko se vei Mara Hultaisen / tuonnepäin, Kaukavuorten alle...[3]
Vuorten nimeä ei mainita muualla eikä runostakaan käy tarkasti ilmi, missä Kaukavuoret sijaitsevat. Runossa kerrotaan, että peikon asumus on Meren ja Viimapään välissä,[4] ja että hän lähtee kodistaan ja vaeltaa läpi yön, kunnes saapuu aamuvarhain Möyremään.[5]
Peikon matka-aikataulun sekä nimien samankaltaisuuden perusteella voisi olettaa, että Kaukavuoret on sama kuin Kaukavaarat (engl. Far Downs). Englanninkielisen nimen hills of Faraway voisi hyvinkin olevan vain runollinen nimitys Kaukavaaroille.
Viitteet
- ↑ Pormestari Gamgista runon kirjoittajana, ks. TBS, Esipuhe, s. 7 / ***.
- ↑ TBS 8, Mara Hultainen, s. 41 (r. 3-4) / ***.
- ↑ TBS 8, Mara Hultainen, s. 43 (r. 90-91) / ***.
- ↑ TBS 8, Mara Hultainen, s. 41 (r. 7-8) / ***.
- ↑ TBS 8, Mara Hultainen, s. 41 (r. 21-24) / ***.
