Juuri

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Kanta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juuri on historiallisessa kielitieteessä

sukukielissä toisiaan vastaavien sanojen vanhimpien tunnettujen t. oletettujen asujen yhteinen osa, joka muiden ainesten erottamisen jälkeen jää jäljelle, esim. ruots. stad, stå, stånd, jne. saks. Stadt, verständig, jne., lat. stare, status jne., kr. histemi, statis palautetaan ieu. juureen st(h)a (= seisoa), joka merkitään √st(h)ā.[1]

Tolkien käytti juuren käsitettä kuvatessaan sanojen keskinäisiä suhteita Ardan kielissä, erityisesti haltiakielissä. Monet hänen etymologisista muistiinpanoistaan on järjestetty juurten mukaan, ja "sanakirjoissa" Qenya Lexicon ja Etymologies juuret toimivat hakusanoina. Esimerkiksi sindarin goe 'kauhu, suuri pelko', gaear 'suuri läntinen meri' ja quenyan aika 'hurja, kauhea', Eär 'suuri läntinen meri', aira 'pyhä' palautuvat erään etymologisen selityksen mukaan kantaeldarin juureen GAYA 'kunnioitus, pelko'.[2]

Tolkienin käyttämiä nimityksiä

Haltiakielten juuriin viitataan Tolkienin kirjoituksissa usein eri sanoin ja merkinnöin:

  • "In Q this stem [MANAD-] is partly blended with MBAD".[3]
  • "a Sindarin stem *ross- from base ROS 'spray, spindrift'".[4]
  • "basis LAY as in laire 'summer'".[5]
  • "Latter element is a derivative of stel 'remain firm'".[6]
  • "The element *AWA – – referred to movement away, viewed from the point of view of the thing, person, or place left".[7]
  • "root nek 'narrow'".[8]

Suomennokset

Suomennetuissa teoksissa juuria mainitaan erityisesti Silmarillionin liitteessä "Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä". Alkuperäisessä englanninkielisessä liitteessä Christopher Tolkien käyttää juurista kahta eri sanaa, root ja stem. Jälkimmäinen sana voi viitata myös quenyan- tai sindarinkielisten sanojen vartaloihin. Suomennoksen ensimmäisessä laitoksessa nämä sanat on yleensä käännetty "kannaksi", mutta vuoden 2018 kuvitetussa laitoksessa yleisin käännös on "juuri".

Viitteet

  1. Auli Hakulinen – Jussi Ojanen, Kielitieteen ja fonetiikan termistöä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 324), Helsinki 1976 (2. p.), s. 71.
  2. HoME XII, s. 347, 363 [viite 45].
  3. HoME V, s. 371 s.v. MANAD-.
  4. HoME XII, s. 368.
  5. The Letters of J. R. R. Tolkien, s. 282 (kirje 211); suom. "juurena LAY kuten sanassa laire 'kesä'" (Kirjeet, s. 355 (kirje 211)).
  6. HoME XI, s. 318.
  7. HoME XI, s. 361.
  8. UT, s. 282 [viite 16]; suom. "lähtösana nek 'kapea'" (KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 385 [viite 16]).

Aiheesta muualla