Nauglamír

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Kääpiökäädyt)
Nauglamír. Kuva © Ted Nasmith.

Nauglamír, "Kääpiökäädyt" (engl. Necklace of the Dwarves), olivat kultainen kaulanauha, jonka Finrod Felagund teetti itselleen Nogrodin ja Belegostin kääpiöiden sepillä samoihin aikoihin, kun kääpiöt ahkeroivat Nargothrondin luolien louhimisen parissa. Nauglamíriin oli kiinnitetty lukemattomia Valinorin jalokiviä, mutta loitsun ansiosta se ei painanut kantajaansa enemmän kuin pellavanhahtuva. Nauglamíria pidetään Esiaikojen kääpiöiden töistä maineikkaimpana.

Historia

Varkaita raunioilla

Nargothrondin tuhon jälkeen Morgothin (omia tarkoituksiaan varten) vankeudesta vapauttama Húrin kävi sen raunioilla, surmasi Glaurungilta jäänyttä aarretta vartioivan vähäkääpiö Mîmin ja vei koko aarteesta mukanaan vain Nauglamírin. Kuollessaan Mîm kirosi aarteen, ja tuo kirous totisesti tuotti mustaa hedelmää.

Húrin lähti Nargothrondista Doriathiin ja sinne saavuttuaan heitti Nauglamírin Thingolin jalkoihin ja pilkkasi tätä ja kehotti ottamaan Kääpiökäädyt palkaksi siitä, että Menegrothin valtias oli "niin hyvin pitänyt hänen lapsiaan ja vaimoaan". Vielä enemmän myrkkyä hän kaatoi Thingolin korviin sanoessaan, että oli ottanut käädyt "Nargothrondin yöstä, johon Finrod, sukulaisesi, jätti sen lähtiessään Berenin Barahirin pojan kanssa Doriathin Thingolin asialle."

Thingol kuitenkin sääli Húrinia, ja Melianin viisaiden sanojen ansiosta tämä käsitti olleensa Morgothin valheiden pauloissa. Katuva Húrin nosti Nauglamírin maasta ja ojensi sen uudestaan Thingolille ja pyyti tätä ottamaan sen "lahjana mieheltä jolla ei ole mitään, dorlóminilaisen Húrinin muistoksi." Sitten hän lähti Doriathista. Nauglamír jäi Thingolille.

Kääpiöiden väliintulo ja Berenin viimeinen taistelu

Vuosien kuluessa Thingolissa heräsi halu kiinnittää aarrekammiossaan oleva Silmaril Nauglamíriin, sillä jalokivi alkoi saada yhä enemmän sijaa hänen ajatuksissaan. Lopulta hän kääntyi Menegrothissa työskentelevien Nogrodin kääpiöiden puoleen ja pyysi näitä kiinnittämään Silmarilin käätyihin. Kääpiöt tekivät työtä käskettyä, mutta heissäkin heräsi himo omistaa jalokivi - sekä isiensä sepäntaidon ylistetty tuotos.

Kun seppien työ oli viimein valmis, Thingol meni heidän pajoihinsa ottamaan sitä vastaan, mutta kääpiöt eivät halunneet luopua siitä ja kysyivät, millä oikeudella Thingol vaati itselleen Finrodille tehtyä korua, jonka Húrin oli (heidän mukaansa) varastanut. Thingol tajusi, että kyseessä oli vain veruke, jonka turvin kääpiöt halusivat ottaa korun ja jalokiven itselleen, mutta hän tulistui ja varomattoman kopeasti solvasi kääpiöitä ja nimitti näitä tynkäkansaksi.

Silloin kääpiöt surmasivat Thingolin ja veivät Nauglamírin mukanaan. He pyrkivät kohti itää, mutta sana heidän rikoksestaan kiiri heidän edellään ja suurin osa kääpiöistä surmattiin jo ennen Aros-jokea. Nauglamír vietiin takaisin Doriathiin Melianille.

Ne kääpiöt, jotka pääsivät Nogrodiin, vääristelivät kertomusta Thingolin surmasta ja sen jälkeisestä hyökkäyksestä pakenevien kääpiöiden kimppuun. He uskottelivat, että kääpiöiden kimppuun oli käyty petoksella. Tämän seurauksena suuri kääpiöiden sotajoukko hyökkäsi Doriathiin ja tuhosi sen, sillä miehensä kuolemaa sureva Melian oli lähtenyt Keski-Maasta ja jättänyt Doriathin suojaa vaille, kun Melianin vyö ei enää estänyt ylittämästä sen rajoja.

Kääpiöt surmasivat monia Doriathin haltioita, mutta kärsivät itsekin suuria tappioita. Nauglamírin ja paljon Doriathin aarteita he kuitenkin saivat mukaansa lähtiessään vetäytymään kohti Sinivuoria. Perille heistä ei päässyt yksikään, sillä ensin Berenin johtamat Ossiriandin viherhaltiat hyökkäsivät heidän kimppuunsa väijytyksistä Sarn Athradissa ja pakoon päässeet kääpiöt joutuivat Puiden Paimenien saaliiksi Sinivuorten metsissä.

Beren sai kääpiöiden ryöstösaaliin käsiinsä Sarn Athradilla ja kaatoi sen Ascar-jokeen, mutta Nauglamírin ja siihen kiinnitetyn Silmarilin hän piti ja antoi Lúthienille. Heidän poikansa Dior lähti Doriathiin ottaakseen äidinisänsä valtaistuimen haltuunsa.

Jälleen Doriathissa

Beren ja Lúthien saivat elää rauhassa Tol Galenin saarella kuolemaansa saakka, mutta eräänä syysiltana Ossiriandin viherhaltioiden valtias toi Menegrothiin lippaan, jossa oli Nauglamír. Sanaa sanomatta hän poistui, mutta Dior ymmärsi, että hänen vanhempansa olivat kuolleet. Hän pani Kääpiökäädyt kaulaansa ja kerrotaan, että "silloin hän oli näöltään kaunein maailman lapsista".

Kun Fëanorin pojat saivat tietää, että Silmaril, joka heidän oli vannomansa valan vuoksi hankittava itselleen hinnalla millä hyvänsä, loisti Diorin kaulassa, he vaativat sitä itselleen, mutta Dior ei vastannut heidän kyselyihinsä. Silloin he päättivät viedä Silmarilin väkisin ja hyökkäsivät yllättäen Doriathiin. Nauglamírista he eivät välittäneet, mutta sen kohtalo oli nyt kietoutunut yhteen Silmarilin kohtalon kanssa.

Celegorm, Curufin ja Caranthir kaatuivat säälimättömässä taistelussa, mutta myös Dior ja hänen vaimonsa Nimloth saivat surmansa ja Doriath joutui perikatoon. Nauglamír ja Silmaril kuitenkin pelastuivat joutumasta Fëanorin pojille, sillä Diorin ja Nimlothin tytär Elwing sekä pieni joukko haltioita pakeni Doriathista Sirionin suistoon koru ja siihen kiinnitetty jalokivi mukanaan.

Sirionin suistossa

Fëanorin vala ei kuitenkaan levännyt, sillä jäljelle jääneet Fëanorin pojat, Maedhros, Maglor, Amrod ja Amras, hyökkäsivät nyt Sirionin suistossa asuvien pakolaisten kimppuun saadakseen Silmarilin itselleen. Pakolaisiin oli liittynyt myös joukko Gondolinin tuhosta selviytyneitä, joiden joukossa oli Eärendil, Tuorin ja Idrilin poika. Hän oli ottanut Elwingin puolisokseen. Mutta hyökkäyksen sattuessa Eärendil oli yhdellä pitkistä merimatkoistaan etsimässä länttä kohti purjehtineita vanhempiaan ja löytääkseen tien Amaniin, jotta voisi pyytää valarilta apua Keski-Maahan taistelussa Morgothia vastaan.

Elwingin lento

Hyökkäyksessä Sirionin suistoon Amrod ja Amras saivat surmansa, ja niin kaatui myös monia muita haltioita ja ihmisiä. Morgothin kylvämä epäsopu oli taas saanut haltiat taistelemaan toisiaan vastaan. Mutta Fëanorin poikien hyökkäys epäonnistui taas. Elwing heittäytyi epätoivoissaan mereen Nauglamír kaulassaan, eikä häntä eikä Kääpiökäätyjä enää sen jälkeen nähty Keski-Maassa. Hän ei kuitenkaan hukkunut, vaan Ulmo nosti hänet merestä ja muutti hänet suuren valkean linnun hahmoon. Elwing lensi Silmaril rinnallaan etsimään Eärendilia ja lopulta löysikin tämän laivan ja putosi uupuneena laivan kannelle. Seuraavana aamuna hän oli muuttunut takaisin omaan hahmoonsa.

Eärendil ja Elwing lähtivät yhdessä purjehtimaan kohti länttä ja Silmarilin voiman avulla he läpäisivät Valinoria suojelevat esteet. Mutta Silmarilin ja Nauglamírin tiet ilmeisesti eroavat tässä, sillä kerrotaan Eärendilin seisoneen laivansa Vingilotin keulassa Silmaril otsallaan, joten koru ei enää ollut kiinni Kääpiökäädyissä.

Hämärän peittoon jäävä kohtalo

Painetusta Silmarillionista ei saa enää mitään vihjeitä Nauglamírin kohtalosta, eivätkä Tolkienin viimeisimmät käsikirjoitukset Eärendilin matkasta kerro mitään sen kohtalosta. Ainoastaan Kadonneitten tarujen kirjan yhteydessä julkaistuissa luonnoksissa Eärendelin (huomaa nimimuoto) matkan tarinaa varten esiintyy joitakin hahmotelmia siitä, minne Kääpiökäädyt lopulta joutuivat.

Vuoden 1920 vaiheilla kirjoitetuissa luonnoksissa ja muistiinpanoissa kerrotaan, että Elwing olisi purjehtinut laivalla etsimään Eärendelia, mutta laiva upposi ja Nauglafring (mikä tuolloin oli sen nimi) vajosi meren pohjaan, jotta Mîmin kirous lepytettäisiin. Ulmo nosti kuitenkin Elwingin aalloista, muutti linnuksi ja antoi Silmarilin hänen rinnalleen – ilman Nauglafringia – minkä jälkeen hän jatkoi Eärendelin etsintää.

Ilmeisesti kaiku tästä varhaisesta hahmotelmasta on mukana Christopher Tolkienin (melko vahvasti) muokkaamassa painetun Silmarillionin luvussa 24, jossa kerrotaan Elwingin linnuksi muuttumisesta ja hänen lennostaan Silmaril rinnallaan. Vaikka Nauglamírista ei siinä enää puhuta mitään, voimme olettaa, että koru upposi meren pohjaan.

Valitettavasti emme saa koskaan tietää, miten J. R. R. Tolkien olisi itse kertonut tuon Esiajan kääpiöiden töistä maineikkaimman kohtalon, jos hän olisi vielä ehtinyt jatkaa Eärendilin tarinan muokkaamista.

Silmarillionin kertomuksen lähteet

Painetun Silmarillionin 22. luvun kertomus Silmarilin kiinnittämisestä Nauglamíriin ja Doriathin tuhosta on suurelta osin toimittajan muotoilema. J. R. R. Tolkienin viimeisimmässä käsikirjoituksessa (vuoden 1930 The Quentassa) Kääpiökäädyt valmistetaan vasta, kun Nargothrondin aarre on tuotu Doriathiin ja Thingol antaa Nogrodin ja Belegostin kääpiöille tehtäväksi sen työstämisen.

Lähteet

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia