Isildurin perinnäistapa
Isildurin perinnäistapa (engl. Tradition of Isildur) on Keskeneräisten tarujen kirjan kolmannen osan toisen luvun "Cirion ja Eorl" neljäs osa.[1]
Tekstissä kerrotaan, miten Isildur palasi Gondoriin Viimeisen liiton sodan päätyttyä vuonna 3441 ta. ja ennen lähtöään pohjoiseen (2 ka.) kiersi eri puolilla eteläistä valtakuntaa ja pysähtyi matkansa lopuksi Eilenaerin (myöh. Amon Anwar) kokkovaaralle, lähelle valtakunnan keskikohtaa. Hän antoi raivata polun kukkulalle ja kokosi sen laella sijaitsevalle kentälle kummun, johon hän laski Elendilin luut sisältävän arkun.[2]
Isildur antoi myös rakennuttaa kiviportaat kukkulan huipulle ja käski, että vain kuningas ja hänen kutsumansa henkilöt saivat niitä nousta. Hän sanoi seurassaan olevalle Meneldilille, jonka hallittavaksi hän jätti Gondorin, että kuninkaan oli silloin tällöin käytävä pyhäkössä, "erityisesti milloin hän tunsi kaipaavansa viisautta vaaran taikka hädän hetkellä" ja tuotava sinne täysi-ikäiseksi tullut perijänsä ja kerrottava tälle pyhätön syntymähistoria ja paljastettava tälle silloin "valtakunnan salaisuudet ja muuta sellaista mitä hänen tuli tietää".[3]
Meneldil ja hänen jälkeläisensä noudattivat tapaa, ja Rómendacil I:n hallituskaudella (492-541 ka.) Isildurin perinnäistapa kirjoitettiin varmuuden vuoksi muistiin sinetöityyn kääröön.[4] Kuninkaiden ajan jälkeen Gondorin käskynhaltijat jatkoivat perinnäistapaa, joskin he vierailivat pyhätössä hyvin harvoin.[5]
Käskynhaltija Cirion (virassa 2489-2567 ka.) katsoi perinnäistavan tulleen tyhäksi, kun hän vuonna 2510 ka. vei éothéodin päällikön Eorlin pyhättöön ja vannoi tämän kanssa liitonvalan, jonka seurauksena Calenardhonin maakunta erotettiin Gondorista Eorlin kansan hallitsemaksi Rohanin valtakunnaksi, eikä Amon Anwar enää sijainnut valtakunnan keskiosassa vaan Gondorin ja Rohanin rajalla. Cirion antoi myös siirtää Isildurin kumpuun laskeman kirstun Minas Tirithiin.[6]
Tekstin historiasta
Christopher Tolkienin mukaan "Isildurin perinnäistapa" samoin kuin kolme muuta Keskeneräisten tarujen kirjan saman luvun tekstiä on kirjoitettu ilmeisesti samoihin aikoihin kuin edellinen luku "Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä" eli se kuuluu J. R. R. Tolkienin "Keski-Maata koskevien kirjoitusten viimeiseen vaiheeseen (tarkempaa tietoa ajankohdasta ei ole)".[7] Tämän ja muiden samaa aihepiiriä käsittelevien tekstien oli Christopher Tolkienin mukaan "epäilemättä määrä sisältyä osina laajaan kokonaisuuteen joka olisi kehitellyt Tarun Sormusten herrasta liitteen A tiivistettyä selostusta".[8]
Viitteet
- ↑ KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 420-423 / ***.
- ↑ KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 420 / ***.
- ↑ KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 420-421 / ***.
- ↑ KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 421 / ***.
- ↑ KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 421-422 / ***.
- ↑ KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 422-423 / ***.
- ↑ KTK, Esipuhe, s. 18 / ***.
- ↑ KTK, Esipuhe, s. 19 / ***.
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
