Ingwë

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Inwë)

Ingwë Ingweron on vanyarin, haltioiden vanhimman sukukunnan, johtaja. Sen vuoksi hänen katsotaan olevan myös Ardan kaikkien haltioiden korkea kuningas.

Finwën toisen vaimon Indisin sanotaan olleen joko Ingwën sisar tai sisarentytär.[lähde?] Vihan sodassa vanyaria johti Ingwën poika Ingwion.[lähde?]

Elämä

Matka Amaniin

Ingwë oli yksi kolmesta haltiasta, jotka lähtivät Cuiviéneniltä kolmen haltiaheimon, vanyarin, noldorin ja telerin edustajina Amaniin, jonne valar olivat kutsuneet heidät. He mykistyivät saapuessaan Valinoriin ja nähdessään Kahden puun loiston. Silloin Oromë johti heidät takaisin kansansa keskuuteen, jossa heidän oli määrä saada omat sukukuntansa lähtemään Suurelle matkalle Cuiviénenin rannoilta kohti länttä.

Kun sitten haltiat valmistautuivat suurelle marssilleen ja järjestäytyivät sukukunnittain, osa haltioista kieltäytyi lähtemästä matkaan eikä uskonut kolmen lähettilään sanoja Kahden puun loistosta ja valosta. Näistä kieltäytyjistä tuli avari, haluttomat. Ingwë, haltiaheimon suurin ruhtinas, asettui johtamaan pienintä sukukuntaa, vanyaria, kultahaltioita, joka lähti kokonaisuudessaan matkaan kohti länttä.

Niin alkoi vala Oromën ja hänen ratsunsa Naharin johdattamana tietön taival halki koko Endorin, joka oli vielä Mahtien mittelön jäljiltä runneltu ja synkät pilvet peittivät sen taivasta, jonka takia osa haltioista kauhistui ja kääntyi takaisin, eikä eldar tiedä heidän kohtaloaan. Pitkä ja hidas tämä matka kuitenkin oli koko eldarin osalta, sillä he eivät pitäneet mitään kiirettä, vaikka tahtoivatkin edetä kohti länttä; ja aina kun Oromën täytyi käydä hoitamassa asioitaan, haltiat pysähtyivät sijoilleen ja jatkoivat matkaa vasta kun Oromë oli taas opastamassa heidän kulkuaan.

Lopulta haltian kolme sukukuntaa saavuttivat Anduinin rannat Sumuvuorten varjossa (jotka Melkor oli nostanut estääkseen Oromën ratsastuksen) ja noldor ja vanyar ylittivät vuorisolat Oromën johdolla, mutta teleri olisi halunnut asua pidempään tämän suuren joen itärannoilla. Kuitenkin muiden jo mentyä teleri nosti katseensa korkeuksiin ja pelko valtasi heidät.

Telerin jäädessä jälkeen, vanyar ja noldor kuitenkin saavuttivat Sinivuoret ja ylittivät ne Ingwën ja Finwën johdolla, mutta pelästyivät Beleriandissa Suurta Merta ja pakenivat takaisin Beleriandin sisämaahan. Niin nyt myös Oromë oli lähtenyt takaisin Amaniin hakemaan neuvoa muulta valarilta ja etenkin Manwëlta, valarin johtajalta.

Niin vala Ulmo tuli puhumaan kultahaltioille ja mestarihaltioille ja irrotti Beleriandin rannasta saaren ja ankkuroi sen Balarin lahteen. Ingwë ja Finwë sukukuntineen kipusivat tuolle saarelle ja se lähti hiljalleen liikkumaan kohti Amanin itäisiä rantoja Suuren meren tuolla puolen. Ja koko vanyar lopulta saapui länteen, ja siksi vain ani harva ihminen on koskaan puhunut tämän kultatukkaisen sukukunnan edustajien kanssa, ja ne jotka ovat, ovat painuneet historian hämärään.

Myöhemmät vaiheet

Ingwë ja hänen johtamansa vanyar, yhdessä Finwën noldorin kanssa, rakensivat Amanin autuuteen Túnan kummun huipulle Tirionin valkean kaupungin, muureineen, torneineen ja terasseineen. Korkein kaupungin torneista kuului kuitenkin Ingwëlle, Haltian Korkealle Kuninkaalle; ja se oli nimeltään Mindon Eldaliéva ja sen hopealyhty loisti kauas meren sumuihin, vaikka harva kuolevainen on saanut nähdä sen loistetta.

Valarista Manwë ja Varda rakastivat haltioista eniten Ingwëä ja hänen kansaansa ja vanyar arvosti juuri näitä eniten valarin keskuudessa. Lopulta heidän rakkautensa valarin maahan ja Kahden Puun valoon kasvoi niin suureksi, että he hylkäsivät Tirionin kaupungin ja muuttivat asumaan Manwën vuorelle Taniquetilille ja Valinorin tasangoille ja metsiin. Finwë oli Tirionin kuningas, Olwë, Elwën veli (sillä Elwë oli jäänyt Beleriandiin), hallitsi Alqualondëssa, mutta silti Ingwëä pidettiin kaikkien Haltioiden Korkeana Kuninkaana ja Ingwë asui Manwën jalkain juuressa Taniquetitilla.

Ainoaksi kerraksi, kun kultahaltiat tulivat hetkeksi takaisin Keski-Maahan, mainitaan Vihan sota ensimmäisen ajan lopussa, jolloin heitä johti Ingwion Ingwën poika. Ingwën paluusta ei kuitenkaan voida olla varmoja ja sanotaankin, että Ingwë ei enää koskaan palannut Keski-Maan kamaralle.

Inwë - Kadonneitten tarujen kirja

Legendariumin varhaisimmassa versiossa, Kadonneitten tarujen kirjassa, Ingwë oli nimeltään Inwë.

Inwë mainitaan Kôrin haltioiden kuninkaana ja Ingilin isänä, hänen joka perusti Kortirionin, Tol Eressëan tärkeimmän kaupungin, kun Kôrin haltiat olivat tehneet Suurille Maille suuntautuneen retken noldoli-haltioiden pelastamiseksi (Silmarillionin Vihan Sotaa muistuttava tapahtuma) ja palanneet länteen, Ingil asettui Alalminórën seudulle Tol Eressëan keskiosissa. Hänen luokseen kerääntyivät "useimmat eldarin kauneimmista ja viisaimmista, hilpeimmistä ja lempeimmistä". Ingil antoi kaupungille nimen Koromas, mutta sitä kutsuttiin yleensä Kortirioniksi Ingilin rakentaman suuren tornin (tirionin) mukaan.[1]

Nimistä

Quenyankielinen nimi Ingwë tarkoittaa "Ensimmäistä" tai "Johtajaa". Se juontaa juurensa quenyan sanaan inga, "huippu, korkein kohta" (engl. top, highest point).[2]

Vanyar, jotka kutsuivat itseään myös nimellä Ingwer, sillä he olivat haltioiden vanhin sukukunta, tunsivat kuninkaansa Ingwën varsinaisella tittelillään Ingwë Ingweron, "Päälliköiden päälikkö" (engl. Chief of chieftains).[lähde?]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. HoMe I, s. 16.
  2. HoMe XII, s. 340; Vinyar Tengwar 45, s. 18.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia