Helcar
Helcar oli sisämeri Keski-Maan itäosissa. Se syntyi Illuinin juurten sijoille, kun Melkor kaatoi valarin lamput kauan ennen Ilúvatarin lasten heräämistä. Cuiviénen, jonka äärellä ensimmäiset haltiat heräsivät, oli Helcarin lahti koillisessa. Siihen valuivat lukuisat purot idän vuorilta.[1]
Ei tiedetä säilyikö Helcarin sisämeri myöhemmille ajoille, mutta ainakin Cuiviénenista haltiat sanoivat, ettei sinne enää ollut paluuta maiden ja merten muutettua muotoaan.[2]
Helcar kartoissa
Helcar ei näy Silmarillionin liitteenä olevassa kartassa, mutta Tolkienin Ambarkantan liitteinä oleviin karttaluonnoksiin se on merkitty: Neljännessä kartassa, joka kuvaa Ardaa ajalla ennen Utumnon tuhoamiseen päättynyttä Mahtien sotaa, Helcar[3] on kahdesta Keski-Maan sisämerestä pohjoisempi, Sinivuorten (Blue Mountains) ja Punavuorten (Red Mountains) eteläkärkien välissä.[4] Viidennessä karttaluonnoksessa, joka esittää tilannetta Mahtien sodan jälkeen, eteläisempi Ringilin meri (Sea of Ringil) on kadonnut ja Helcarin nimeksi on merkitty Inland Sea. Sen ja Belfalasin lahden välissä on vain kapea kannas.[5]
Nimestä
Quenyankielinen nimi Helcar viittaa kylmyyteen; sen taustalla on quenyan adjektiivi helca 'kylmä'.[6]
Viitteet
- ↑ Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 55 / 37-38.
- ↑ Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 55 / 37.
- ↑ Kirjoitusasu kartassa: Helkar.
- ↑ HoMe IV, s. 249, vrt. s. 239.
- ↑ HoMe IV, s. 251, vrt. s. 239.
- ↑ Etymologies sv. KHELEK- (HoMe V, s. 364, painovirhe helk); Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 436 / 380 (s.v. khelek-); Qenya Lexicon s.v. HELE- (Parma Eldalamberon 12, 1998, s. 39); HoMe I, s. 254-255. Vrt. myös nimi Helcaraxë.
