Gelion
Gelion oli itäisen Beleriandin suuri joki, joka sai alkunsa kahdesta lähteestä Himringin vaaralta ja Reririn vuorelta. Gelion syntyi, kun joen kaksi latvauomaa, Himringiltä virtaava Vähä-Gelion ja Reririltä virtaava Iso-Gelion yhtyivät toisiinsa. Tämän jälkeen Gelion virtasi etelään Amon Erebin ja Taur-im-Duinathin itäpuolitse. Sen itäpuolelle jäivät Thargelion ja Ossiriand, jonka halki virtasi Ered Luinilta Gelioniin kuusi sivujokea, Ascar (myöhemmin Rathlóriel), Thalos, Legolin, Brilthor, Duilwen ja Adurant.[1]
Taur-im-Duinathin eteläpuolella Gelionin uoma on huonommin tunnettu, painetun Silmarillionin kartassa sitä ei näy, mutta tiedetään sen kääntyneen länteen ennen kuin se laski Belegaeriin.[2] Gelion oli koko pituudeltaan kaksi kertaa Sirionin mittainen – Sirionin puolestaan tiedetään saaneen alkunsa Eithel Sirionin lähteiltä, kiertäneen Ard-galenin laitoja ja virranneen solan läpi ja tämän jälkeen kuudenkymmenenviiden peninkulman matkan Balarin lahteen.[3] Näin ollen Gelion oli ainakin 130 peninkulmaa pitkä, tosin se oli vähävetisempi ja kapeampi kuin Sirion.[4]
Gelion oli Sirionin jälkeen Ulmolle "läntisen maailman vesistä rakkain",[5] niinpä Ulmon voima suojeli Ossiriandissa asuvia viherhaltioita.
Nimestä
Quenta Noldorinwassa joen nimi oli aluksi Ascar,[6] mutta ilmeisesti tämä oli pelkkä lipsahdus, sillä jo Tolkienin Quentaa kirjoittaessa joen ensimmäinen sivujoki oli nimetty Ascariksi. Tolkien korjasikin nimen käsikirjoituksessa ensin muotoon Flend ja sitten Gelioniksi.[7] Myös ennen vuotta 1930[8] piirretyssä "ensimmäisessä Silmarillionin kartassa"[9] joen nimi on ollut aluksi Flend, mutta korjattu sitten Gelioniksi. Tässä kartassa Iso-Gelionia ei ole vielä mukana, se näkyy vasta 1930-luvun alun "toisessa Silmarillionin kartassa",[10] jossa joen nimi on alun alkaen Gelion. Iso-Gelionin nimi tulee mukaan viimein karttaan myöhemmissä lisäyksissä.[11] Myöhemmin Tolkien kirjoitti kartan reunaan huomautuksen, jossa hän ilmaisi tyytymättömyytensä nimeen Gelion, jonka pitäisi olla paremmin "etymologisoitava" ja jonka nimeksi hän aikoi Duin Dhaer.[12] Toisissa muistiinpanoissaan hän ehdotti myös nimiä Gelduin, Gevilon ja Gevelon (tässä järjestyksessä).[13]
Tolkien kirjoitti erään kartasta otetun valokopion taakse, että nimi Gevelon oli peräisin joen kääpiökielisestä nimestä Gabilān 'suuri joki', mutta kääpiät käyttivät sitä vain joen alajuoksusta Ascarin yhtymäkohdan jälkeen – siinä joesta tuli nopeasti virtaava ja leveämpi useiden sivujokien ansiosta.[13] Aiemmin Tolkien oli selittänyt nimen Gelion tarkoittavan 'iloista'.[14]
Tinfang Gelion
Nimi Gelion 'iloinen laulaja'[15] esiintyy myös Kadonneitten tarujen kirjan hahmon Tinfangin (myös Timpinen) lisänimenä runoelmassa The Lay of Leithian.[16] Kadonneitten tarujen kirjassa Tinfangin/Timpinenin lisänimi oli englanninkielinen Warble 'liverrys'.[17]
Viitteet
- ↑ Silm., Beleriandin ja pohjoisten maiden kartta.
- ↑ HoMe V, s. 260; katso myös Ambarkanta, kartta V (HoMe IV, s. 251), jossa Gelionin koko uoma näkyy summittaisesti piirrettynä.
- ↑ Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 147 / ***.
- ↑ Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 150 / ***.
- ↑ Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 151 / ***.
- ↑ QN §14 (HoMe IV, s. 133).
- ↑ HoMe IV, s. 135 [viitteet 3, 4].
- ↑ Ks. HoMe IV, s. 219, vrt. s. 11.
- ↑ HoMe IV, s. 231, ks. myös s. 232-233.
- ↑ HoMe V, s. 409, vrt. s. 407, 412.
- ↑ HoMe XI, s. 183, 188 [n:o 45].
- ↑ HoMe XI, s. 191.
- ↑ 13,0 13,1 HoMe XI, s. 336.
- ↑ Etymologies s.v. GYEL- (HoMe V, s. 359-360); Sindarin gell 'ilo, voitonriemu', -ion adjektiivipääte, joka ilmaisee luonteenomaista piirrettä (D. Salo, A Gateway to Sindarin, s. 170).
- ↑ Engl. merry singer (Etymologies s.v. GYEL-, HoMe V, s. 359).
- ↑ Rivi 503 (HoMe III, s. 174, vrt. s. 181, 182).
- ↑ Ks. esim. HoMe I, s. 268.
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
