Faniel
Faniel oli yksi Finwën ja Indisin tyttäristä eräässä Tolkienin legendariumin kehitysvaiheessa. Hän ei kuitenkaan esiinny enää myöhäisimmissä kirjoituksissa, joissa Indisin lapset mainitaan, eikä painetussa Silmarillionissa kuten eivät muutkaan sisarensa.
Ensimmäisen kerran Faniel mainitaan tekstissä The Earliest Version of the Story of Finwë and Míriel ("Finwën ja Mírielin tarinan varhaisin versio") (FM 1),[1] joka on ilmeisesti peräisin noin vuodelta 1958.[2] Tekstin lopussa kerrotaan Finwën ja Indisin lapsista ja myös tyttäret mainitaan:
- Mutta hänen [Indisin] vanhin lapsensa oli tytär, Findis, ja hän synnytti myös kaksi muuta tytärtä: Írimën ja Fanielin [> Fanielin ja Írimën].[3]
Tässä tekstissä tyttäriä oli kolme, Findis ja kaksi nuorempaa sisarusta, joiden järjestyksen Tolkien korjasi tekstiin myöhemmin niin, että Faniel ei ollut enää nuorin vaan toiseksi nuorin.
Seuraava maininta Fanielista löytyy tekstin Laws and Customs Among Eldar ("Lait ja tavat Eldarin parissa") ensimmäisestä käsikirjoitusversiosta (LC A), joka on hieman myöhäisempi.[4] Sen eräässä alaviitteessä luetellaan Indisin lapset ikäjärjestyksessä:
- Viisi lasta hän synnytti, kolme tytärtä ja kaksi poikaa, tässä järjestyksessä: Findis, Nolofinwë, Faniel, Arafinwë ja Írimë.[5]
Faniel on yhä tyttäristä toiseksi vanhin ja tästä käy myös ilmi, että hän oli Fingolfinia (Nolofinwë) nuorempi mutta Finarfinia (Arafinwë) vanhempi.
Finwën ja Mírielin tarinan toisessa käsikirjoitusversiossa (FM 2) Indisin lasten nimet mainitaan alaviitteessä, joka on otettu tekstistä "Laws and Customs":
- Kolme tytärtä ja kaksi poikaa tässä järjestyksessä: Findis, Nolofinwë, Faniel, Arafinwë ja Írimë.[6]
Seuraavassa käsikirjoitusversiossa (FM 3)[7] sekä Finwën ja Mírielin tarinan neljännestä ja lopullisessa versiossa (FM 4) Indisin lapset luetellaan jälleen alaviitteessä:
- Findis, Fingolfin, Finvain, [Finarphin >] Finarfin ja Faniel: kolme tytärtä ja kaksi poikaa (Fingolfin ja Finarfin).[8]
Tässä vaiheessa Írimëstä on tullut Finvain[9] ja Faniel on jälleen nuorin tyttäristä ja kaikista lapsista. FM 3:n alaviitteeseen on myös lisätty kommentti: "Nämä nimet on annettu Keski-Maan myöhemmän kielen [eli sindarin] muodoissa (paitsi Findis ja Faniel, jotka eivät lähteneet Valinorista)."[10]
Faniel on mukana myös joulukuussa 1959 päivätyssä haltioiden sukutaulussa,[11] mutta ei enää myöhäisimmässä tekstissä, jossa Finwën ja Indisin tyttäret mainitaan, vuodelta 1968 peräisin olevassa esseessä The Shibboleth of Fëanor:
- Finwëllä oli neljä lasta Indisin kanssa: tytär Findis, poika, tytär Írimë ja poika.[12]
Nimestä
Quenyankielisen nimen Faniel loppuosa -iel on useista naisten nimistä tunnettu pääte joka tarkoittaa 'tytärtä'.[13] Nimen alkuosan Fan- merkitys on epäselvä.
Viitteet
- ↑ HoMe X, s. 203-205.
- ↑ Ks.HoMe X, s. 300, vrt. s. 184, 205.
- ↑ HoMe X, s. 205.
- ↑ HoMe X, s. 300, vrt. s. 233.
- ↑ HoMe X, s. 238 [alaviite *].
- ↑ HoMe X, s. 265 [viite 10]. Alaviite jatkuu vielä Nolofinwën (eli Fingolfinin) ja Arafinwën (eli Finarfinin) äidinnimien esittelyllä.
- ↑ Ks. HoMe X, s. 265 [viite 10], jossa Christopher Tolkien toteaa, että FM 3:n tekstissä "nimet ovat samoin kuin FM 4:ssä, mutta poikien nimet ovat kirjoitusasuissa Fingolphin ja Finarphin".
- ↑ HoMe X, s. 262 [alaviite †].
- ↑ Nimi vaihtuu vielä uudestaan. Viimeiseksi jää nimimuoto Írien.
- ↑ HoMe X, s. 265 [viite 10]. – Maininta Fanielin jäämisestä Valinoriin on varsinaisesti ainoa asia, joka hänen elämästään tiedetään nimen lisäksi.
- ↑ Ks. HoMe XII, s. 359 [viite 26].
- ↑ The Shibboleth of Fëanor, HoMe XII, s. 343.
- ↑ Etymologies s.v. YEL- 'tytär' (HoMe V, s. 400, Vinyar Tengwar 46, 2004, s. 22-23): quenyan yelde, sindarin iell, -iel. Tolkien tosin poisti tämän selityksen ja antoi sindarin sanalle iell uuden etymologian (ks. Etymologies s.v. SEL-D-, HoMe V, s. 385: quenyan selde, sindarin iell) ja johti quenyan 'tytärtä' merkitsevän sanan yende, yen juuresta YŌ, YON- (Etymologies s.v. YŌ, YON-, HoMe V, s. 400), mutta hän käytti silti myöhemmin päätettä -iel naisten nimissä. Vrt. esim. Uinéniel (KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 249 / 214), Elerondiel (J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 56).
