Estelmo

Kohteesta Kontuwiki

Estelmo oli Elendurin Isildurin pojan aseenkantaja, joka oli ainoa eloonjäänyt Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmästä. Hän kaatui maahan viimeisten joukossa, mutta ei kuollut, vaan ainoastaan taintui nuijaniskusta, ja hänet löydettiin taistelun jälkeen elävänä Elendurin ruumiin alta.[1]

Estelmo kuuli Isildurin ja Elendurin viimeiset sanat heidän erotessaan, miten Elendur kehotti isäänsä viemään Sormusten sormuksen "Sormusten vartijoille" eli haltioiden Kolmen sormuksen haltijoille.[2]

Tarussa Sormusten herrasta kerrotaan, että Kurjenmiekkakenttien tappiosta "palasi vain kolme ihmistä vuorten toiselle puolen" ja yksi heistä oli Isildurin aseenkantaja Ohtar, jonka Isildur lähetti jo aiemmin matkaan mukanaan Narsilin kappaleet.[3] Sama tieto löytyy myös kertomuksesta "Mahtisormukset ja kolmas aika".[4] Toinen oli Ohtarin toveri, jonka nimeä ei mainita, ja kolmas oli ilmeisesti Estelmo.[5]

Nimestä

Nimi Estelmo on nähtävästi quenyankielinen, vaikka sen alkuosa estel on sekä quenyassa että sindarissa 'toivoa' tarkoittava sana.[6] Nimen loppuosa -mo on kuitenkin quenyankielinen tekijää tarkoittava pääte, joka esiintyy useissa henkilönnimissä.[7] Nimen merkitys on suunnilleen "toivon tuoja".

Viitteet

  1. KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 377-378 / ***.
  2. Ks. KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 375 / ***.
  3. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 257.
  4. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. *** / 306.
  5. KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 383 / *** (viite 18).
  6. HoMe XI, s. 318 (quenyaa); J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 117 (sindaria). Vrt. Borondirista kertova sindarinkielinen laulu Rochon Methestel 'Viimeisen toivon ratsastaja' sekä Aragornille hänen nuoruudessaan annettu sindarinkielinen nimi Estel.
  7. HoMe XI, s. 400. Vrt. esim. Curumo, Súlimo, Ulmo.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia