Esgalduin

Kohteesta Kontuwiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esgalduin oli tummavetinen[1] joki, joka virtasi Doriathin halki Sirioniin. Se sai alkunsa Ered Gorgorothin itäosista ja virtasi sieltä etelään halkaisten Doriathin alueen Neldorethin ja Regionin metsiin.[2] Keskellä Doriathia joki kääntyi jyrkästi länteen, ilmeisesti koska sen tielle osui kalliokukkula – se jonka uumeniin Thingol aikanaan antoi louhia valtakuntansa pääkaupungin, Menegrothin.[3] Yläjuoksulla joen länsipuolelle jäi Nan Dungorthebin ei-kenenkään-maa ja juuri ennen Doriathin metsiä Esgalduinin ylitti Iant Iaur (toiselta nimeltään Vanha silta eli Esgalduinin silta).[4]

Toinen silta oli Menegrothin luona. Pystyttäessään Menegrothia kääpiöt rakensivat myös Esgalduinin yli kivisillan, joka oli ainoa tie Menegrothin portille.[5]

Beren kohtasi Lúthienin ensimmäisen kerran, kun tämä "tanssi Eslgalduinin kuihtumattomilla rantaniityillä".[6]

Kun Silmarilin nielaissut Carcharoth hyökkäsi Doriathiin, se "lähti tulemaan alas Esgalduinin lähteiltä kuin tuhoava tuli".[7] Metsästäjät löysivät sen, kun se piileskeli "pimeässä laaksossa jonka pohjoisrinteellä Esgalduin syöksyi syviin putouksiin" ja joi putouksen juurella vettä janoonsa.[8] Esgalduinin "makeat vedet" lievittivät sen tuskia niin, että sen "pirullinen järki heräsi" ja se pääsi piiloutumaan takaa-ajajiltaan.[8] Carcharothin ulvonta sai kivet sortumaan ja tukkimaan nämä Esgalduinin putoukset.[8]

Túrin ajoi takaa häntä loukannutta Saerosia ulos Menegrothista aina "törmälle jonka alla Esgalduin virtasi syvässä rotkossa korkeiden kallioiden välissä"; Saeros ylitti hypätä rotkon yli, mutta putosi alas virtaan ja murskautui virrasta esiin pistävään kiveen.[9]

Esgalduinin joessa sanottiin myös olevan lumous Melianin asuessa Doriathissa, sillä hänen lähdettyään Beleriandista ei "lumottu Esgalduin enää kohissut kuin ennen".[10]

Nimestä

Nimensä Esgalduin oli ilmeisesti saanut jokea reunustavien puiden sen ylle luomasta lehväverhosta – siten sen nimen tarina on oikeastaan aivan sama kuin Gwathlón alkuperäisen nimen Gwathir, "Varjojoki". Alunperin nimi Esgalduin oli Tolkienin mytologiassa Beleriandin ilkorindin puhumaa ilkorinia (esgal, 'verho, kätkevä peite, lehväkatos' + duin, 'joki'),[11] mutta myöhemmässä kontekstissa se täytynee tulkita sindariksi.[12]

Silmarillionin hakemistossa Christopher Tolkien antaa nimen merkitykseksi Verhottu virta (engl. River under Veil).[13]

Viitteet

  1. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 149 / 115.
  2. Silm., Beleriandin ja pohjoisten maiden kartta, s. [karttaliite] / [sisäkannet].
  3. Silm. 10, Sindar, s. 111 / 84-85; Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 149 / 115.
  4. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 148 / 115; Silm. 16, Maeglin, s. 162 / 126; Silm., Hakemisto, s. 410 / 350 (s.v. Iant Iaur).
  5. Silm. 10, Sindar, s. 111 / 84-85, vrt. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 231 / 183; KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 103.
  6. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 205 / 161.
  7. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 229 / 183.
  8. 8,0 8,1 8,2 Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 231 / 184.
  9. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 113.
  10. Silm. 22, Doriathin tuho, s. 295 / 239.
  11. Etymologies s.v. SKAL-1 (HoME V, s. 386).
  12. Vrt. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 434 / 377 (s.v. esgal), suom. 'verho, kätkö'; Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 433 / 377 (s.v. duin), suom. '(pitkä) joki'.
  13. Silm., Hakemisto, s. 404 / 343 (s.v. Esgalduin).

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia