Enttien Etsintä

Kohteesta Kontuwiki

enttien Etsintä[1] (engl. Search of the Ents) kesti halki kolmannen ajan pitkien vuosisatojen, kun entit etsivät kadottamiaan entvaimoja, eikä sen lopputuloksesta ole tietoa.

Enttien sukupuolet olivat kasvaneet erilleen miespuolisten enttien mielten suuntautuessa ikimetsiin ja naispuolisten entvaimojen taas hedelmätarhoihin ja viljanoraisiin. Entvaimot perustivat ammoin puutarhansa Anduinin itäpuolelle, ja koitti pitkä kausi jolloin entit eivät heitä käyneet tapaamassa. Sitten, joskus Viimeisen liiton sodan aikaan tai sen jälkeen enttien mieleen tuli taas halu tavata entvaimot pitkästä aikaa, ja he ylittivät Anduinin vain löytääkseen puutarhat tallottuina ja karrelle poltettuina – sota oli käynyt entvaimojen maan yli.[2]

Entit kulkivat kauas ja laajalle etsiessään entvaimoja, kunnes heidän verensä veti heidät taas takaisin ikimetsiin. Jonkin ajan kuluttua he lähtivät taas ja kutsuivat vaimojaan enttikielen pitkillä nimillä, mutta vastauksia ei kuulunut. Vuosien kuluessa entit lähtivät etsintäretkilleen yhä harvemmin, kunnes entvaimot olivat enää muisto heidän mielessään. Ennesanat kertoivat, että entit ja entvaimot kohtaisivat kenties vielä, mutta vasta kun molemmat olivat menettäneet kaiken mitä heillä oli. Koittiko tuo hetki koskaan, sitä ei tiedetä.[3] Tosin Sormuksen sodan jälkeen kauan suljettuina olleet itäiset maat avautuivat jälleen, joten enttien Etsinnällä oli neljännen ajan alussa kenties enemmän toivoa, kuten kuningas Elessar sanoi Puuparralle Rautapihassa luovuttaessaan sitä enttien haltuun sodan jälkeen. Puuparta ei tosin ollut toiveikas, vaan hän sanoi: "Matka on pitkä. Ja nämä ajat ovat liian täynnä ihmisiä."[4] Siitä huolimatta hän pyysi Merriä ja Pippiniä lähettämään sanan, jos he kuulisivat entvaimoista jotakin omassa maassaan.[5]

Haltiat tekivät enttien Etsinnästä monia lauluja, ja jotkut niistä käännettiin ihmisten kielillekin. Entit itse eivät tehneet lauluja, mutta haltioiden tekemiä lauloja he silti tunsivat ja saattoivat niitä itsekseen hyräillä, kuten Puuparta tunnusti Merrille ja Pippinille. Hän myös lauloi heille niistä yhden, enttien ja entvaimojen jälleenkohtaamisesta kertovan laulun Kun kevät saa pyökin lehtimään. Sitä Puuparta muisteli lauletun kautta Anduinin laaksojen.[6]

Viitteet

  1. Kirjoitusasu: "Enttien Etsintä" (TSH, vuoden 2007 kolmiosaiseen nidottuun laitokseen saakka); "enttien Etsintä" (TSH, vuoden 2007 yksiosainen laitos).
  2. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 417-418 / *** / *** / 493 / ***.
  3. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 418 / *** / *** / 494 / ***.
  4. TSH III/6.6., Jäähyväisiä, s. *** / *** / *** / *** / 1011 / ***.
  5. TSH III/6.6., Jäähyväisiä, s. *** / *** / *** / *** / 1012 / ***.
  6. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 418-419 / *** / *** / 494-495 / ***.