Edith Tolkien

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Edith Bratt)
Edith 16-vuotiaana

Edith Mary Tolkien (s. 21.1.1889, Gloucester,[1] k. 29.11.1971, Bournemouth[2]); o.s. Bratt) oli J. R. R. Tolkienin puoliso.

Vanhemmat

Edithin vanhemmat olivat wolverhamptonilainen Frances ("Fannie") Bratt ja Alfred Frederick Warrilow, paperikauppias Handsworthissa, Birminghamin esikaupungissa. He eivät olleet naimisissa, vaan Frances toimi Warrilowin perheessä kotiopettajattarena. Edithin isää ei mainita lainkaan syntymätodistuksessa, mutta hänen henkilöllisyytensä tiedettiin ja Francesilla oli hänen valokuvansa. Edith ei kuitenkaan koskaan kertonut isänsä nimeä lapsilleen.[3] Avioliittotodistukseensakin hän kirjoitti setänsä nimen.[4]

Lapsuus ja nuoruus

Edith vietti lapsuutensa Handsworthissa äitinsä ja serkkunsa Jennie Groven kasvattamana. Äitinsä kuoleman jälkeen hänet lähetettiin musiikkiin erikoistuneeseen tyttöjen sisäoppilaitokseen Dresden Houseen Eveshamiin. Hän harrasti pianonsoittoa ja toivoi voivansa ryhtyä joko pianonsoiton opettajaksi tai jopa konserttipianistiksi.[5]

Koulun jälkeen Edith asettui asumaan Edgbastoniin Birminghamin lähistölle rouva Louis Faulknerin vuokralaiseksi perimänsä maaomaisuuden turvin, mutta vuokraemäntä ei antanut hänen harjoitella soittamista.[6]

Ronald

Faulknerien luona asuessaan Edith tutustui kahteen uuteen vuokralaiseen, Hilary ja Ronald Tolkieniin. Edith oli tuolloin 19-vuotias ja Ronald kuudentoista. Edith piti erityisesti Ronaldista, joka ikäerosta huolimatta oli vakavamielinen ja hyväkäytöksinen poika. Nuoret tapasivat toisiaan yhä useammin – salaa rouva Faulknerilta – ja kahden orvon nuoren, Edithin ja Ronaldin, välille kehittyi romanssi. Vuoden 1909 kesällä he huomasivat olevansa rakastuneita toisiinsa.[7]

Salaiset tapaamiset kantautuivat lopulta Ronaldin holhoojan isä Francis Morganin tietoon, ja tämä kielsi Ronaldia tapaamasta enää Edithiä. Alkuvuodesta 1910 Hilaryn ja Ronaldin oli muutettava toiseen majapaikkaan, eikä Ronald saisi olla missään yhteydessä Edithiin ennen kuin isä Morganin holhoojan vastuu päättyisi Ronaldin täyttäessä 21 vuotta – siis vasta lähes kolmen vuoden kuluttua tammikuussa 1913.[8]

Cheltenham

Edith muutti Cheltenhamiin kahden vanhan perheystävän, Charles ja Margeret Jessopin luo. Hänen elämänsä muuttui mukavammaksi, talo oli iso ja hän sai soittaa mielin määrin pianoa. Lisäksi hän soitti urkuja paikallisessa kirkossa. Mutta urkujen soittaminen aiheutti hänelle pysyvän selkävamman, jonka vuoksi hänen oli lopetettava kirkossa soittaminen.[9]

Cheltenhamissa asuessaan Edith kihlautui erään koulutoverinsa veljen, George Fieldin kanssa.[10] Mutta kun Ronald täytti viimein 21 vuotta, hän matkusti välittömästi junalla Cheltenhamiin ja kosi Edithiä, jonka hän tapasi asemalaiturilla. Edith hyväksyi kosinnan ilomielin ja purki kihlauksensa Georgen kanssa.[11] Uutta kihlausta ei kuitenkaan julkaistu, ongelmana oli myös se, että Ronald oli roomalaiskatolinen ja Edithin suku oli puolestaan kiivaan anglikaaninen. Kun Edith tammikuussa 1914 kääntyi roomalaiskatoliseksi Ronaldin kehotuksesta, Charles Jessop käski hänen lähteä kodistaan.[12]

Warwick

Edith muutti nyt Warwickiin serkkunsa Jennie Groven kanssa. Hän ei oikeastaan pitänyt roomalaiskatolisesta uskosta ja suorastaan inhosi ripittäytymistä. Elämä Warwickissa oli myös ankeaa. Edithin ja Jennien välit olivat usein kireät, eikä Edithillä ollut enää toivoa päästä musiikkiuralle, jonka avioliitto ja perheen perustaminen kuitenkin estäisivät. Warwickista puuttui Cheltenhamin ystäväpiiri ja rahastakin teki tiukkaa. Ronald puolestaan vietti hauskaa opiskelijaelämää Oxfordissa.[13] Hän oli toki jatkuvassa kirjeenvaihdossa Edithin kanssa[14] ja kävi tapaamassa tätä Warwickissa,[15] mutta Ronaldin opiskelun ja maailmansodan syttymisen vuoksi (Ronald määrättiin palvelukseen kesällä 1915) he eivät voineet aloittaa yhteistä elämäänsä.[16]

Avioliitto

Kun Ronald sai tietää joutuvansa Ranskaan rintamalle, Edith ja Ronald päättivät mennä naimisiin. Isä Francis vihki heidät 22. maaliskuuta 1916, ja sen jälkeen he lähtivät viikon mittaiselle häämatkalle Clevedoniin Somersetiin.[17] Edith muutti huhtikuussa Great Haywoodiin Straffordshireen lähelle armeijan leiriä, jonne Ronald oli sijoitettu.[18] Epävarmojen sotakuukausien jälkeen Ronald palasi rintamalta juoksuhautakuumeeseen sairastuneena marraskuussa 1916 ja pääsi Birminghamiin sotilassairaalaan. Pariskunta sai viettää joulun yhdessä Great Haywoodissa.[19]

Maailmansodan loppuessa

Ronaldin toipilasaikana Edith alkoi kirjoittaa puhtaaksi tämän tarinoita, joista muodostui Kadonneitten tarujen kirja.[20] Ronaldin parantuminen viivästyi, eikä hänen täytynyt enää palata rintamalle.[21] 16. marraskuuta 1917 Edith synnytti heidän ensimmäisen lapsensa Cheltenhamin sairaskodissa. Synnytys oli vaikea ja Edithin henki oli välillä vaarassa. Lapsi kastettiin John Francis Reueliksi, ja Edithkin toipui vähitellen. Puolisot saivat viettää yhdessä aikaa maaseudulla. Myöhemmin Ronald muisteli, millainen Edith oli tuohon aikaan: "Hänen tukkansa oli korpinmusta, ihonsa vaalea ja silmänsä kirkkaat. Hän lauloi – ja tanssi."[22]

Toivuttuaan Ronald joutui palaamaan armeijan leiriin. Hänet määrättiin Penkridgeen Staffordshireen, ja Edith, vauva sekä Jennie Grove muuttivat samalle seudulle. Kohta oli kuitenkin edessä siirto toiseen leiriin Hulliin, mutta Edith ei enää halunnut muuttaa. Lapsen hoitaminen oli vaativaa, ja hän oli vielä synnytyksen jäljiltä väsynyt ja sairasteli usein.[23]

Oxford

Vasta sodan loputtua marraskuussa 1918 Ronald sijoitettiin Oxfordiin "koulutustaan täydentämään", ja perhe pääsi muuttamaan yhteen marraskuun lopulla.[24] Asunto oli kuitenkin vain vaatimaton huoneisto sivukadulla, eikä Edith tuntenut kuuluvansa yliopistomaailman seurapiireihin.[25]

Loppukesällä 1919 Tolkienit muuttivat omaan taloon 1 Alfred Streetille (nyk. Pusey Street). Edith pääsi jälleen pianon ääreen ja perheellä oli varaa palkata myös kokki-taloudenhoitaja.[26] Edith synnytti toisen lapsensa Michaelin kotonaan 20. lokakuuta 1920.[27]

Leeds

Vuonna 1921 Tolkienit muuttivat Leedsiin, josta Ronald oli saanut yliopiston apulaisprofessorin viran. Edith oli kaikin puolin tyytyväinen aikaansa Leedsissä, vaikka kotitalouden hoitaminen likaisessa suurkaupungissa miehen pienehkön palkan turvin olikin vaativaa.[28] Elämänmeno Leedsissä oli mutkattomampaa ja välittömämpää kuin juhlavassa Oxfordissa, ja Edith sai uusia ystäviä sekä Ronaldin oppilaista että naapureista.[29] 21. marraskuuta 1924 Edith synnytti kolmannen poikansa Christopherin,[30] Ronald oli samana vuonna saanut professorin viran Leedsin yliopistosta ja perhe pääsi muuttamaan suurempaan taloon 2 Darnley Roadille. Taloa ympäröivillä pelloilla oli mukava käydä kävelyllä lasten kanssa ja kotiin palkattiin palvelijatar ja lastenhoitaja.[31]

Takaisin Oxfordiin

Alkuvuonna 1926 oli edessä muutto takaisin Oxfordiin – Ronald oli saanut Oxfordin yliopistosta professorin viran.[32] Uusi asunto oli vaatimaton tiilitalo Northmoor Roadilla. Vuonna 1930 Tolkienit muuttivat vielä numerosta 22 numeroon 20, jossa he asuivat vuoteen 1947 asti.[33] Vuonna 1929 syntyi perheen kuopus, tytär Priscilla,[34] eikä perheen elämässä sen jälkeen tapahtunut kovin paljon merkittäviä muutoksia – auto sentään hankittiin vuonna 1932 – se oli kunnon oxfordilaisajokki, Morris Cowley, jolle tosin sattui jo ensimmäisellä retkellä kaksi rengasrikkoa; lisäksi huimapäinen isä-Tolkien kumosi pätkän kiviaitaa matkan aikana. Edith ei suostunut astumaan autoon muutamaan kuukauteen.[35]

Oxfordin vuosina Ronaldin elämässä merkittävän sijan saivat hänen työnsä yliopistossa sekä ystävänsä, Edithin elämä keskittyi kodin piiriin. Hän hoiti lapsia ja puutarhaa, kävi teatterissa ja kävelyretkillä miehensä ja lastensa kanssa sekä soitti huvikseen pianoa, mutta puolisot viettivät kuitenkin aika paljon aikaansa erikseen. Oxfordin seurapiirit eivät avautuneet Edithille, ja Ronald kulutti paljon aikaansa kaveripiirissään – erityisesti C. S. Lewis ja hänen tiivis ystävyytensä Ronaldin kanssa harmittivat Edithiä.[36]

Erimielisyyksistään ja tietystä vieraantumisestaan huolimatta Edith ja Ronald olivat kuitenkin hyvin kiintyneitä toisiinsa. Lisäksi heitä yhdisti rakkaus perhettä kohtaan: lasten ja myöhemmin lastenlasten elämän seuraaminen oli heille erittäin tärkeää.[37]

Viimeiset vuodet

Kun lapset alkoivat muuttaa pois kotoa, Tolkienit muuttivat 20 Northmoor Roadilta pienempään asuntoon 3 Manor Roadille vuonna 1947. Christopher ja Priscilla asuivat vielä kotona, John toimi pappina Keski-Englannissa ja Michael oli mennyt naimisiin ja saanut pojan.[38] Vuonna 1950 he muuttivat 99 Holywell Streetille kaupungin keskustaan. Christopher oli jo muuttanut pois ja Priscilla opiskeli yliopistossa.[39] Vuonna 1953 oli jälleen edessä muutto: Edith ja Ronald asuivat nyt kahdestaan 76 Sandfield Roadin talossa Headingtonin esikaupungissa. Edithin terveys oli alkanut vähitellen heikentyä. Reuma ja niveltulehdus aiheuttivat sen, että Holywell Streetin monet portaat aiheuttivat hänelle hankaluuksia.[40]

Vuosien kuluessa Edithin niveltulehdus heikensi yhä enemmän hänen liikkumiskykyään, mutta hän valmisti ruoan, teki taloustöitä ja hoiti puutarhaa yhä parhaansa mukaan. Sandfield Roadin talokin osoittautui lopulta liian suureksi hoitaa, mutta toisaalta se oli liian pieni, että sinne olisi voinut majoittaa taloudenhoitajan. Ronald oli myös käynyt vanhaksi ja kankeaksi, joten vuonna 1968 Tolkienit päättivät muuttaa mukavampaan asuntoon. Uusi koti löytyi Poolesta, lähellä Bournemouthia, jossa ensin Edith ja eläkkeelle jäätyään myös Ronald olivat usein käyneet lomailemassa.[41].

Edith oli tyytyväinen rauhalliseen elämään Bournemouthissa. Bungalowissa asuminen oli vaivatonta ja läheisessä Miramar-hotellissa saattoi tavata ystäviä.[42] Mutta loppuvuodesta 1971 hän sairastui sappirakon tulehdukseen, joka osoittautui kohtalokkaaksi. Muutaman sairaalassa vietetyn päivän jälkeen hän kuoli aikaisin maanantaiaamulla 29. marraskuuta 1971.[43]

Hauta

Edith ja J. R. R. Tolkienin hauta Wolvercoten hautausmaalla Oxfordissa. Kuva: Stefan Servos / Wikimedia Commons (2002)

Edith Tolkien haudattiin Wolvercoten hautausmaalle Oxfordiin 2. joulukuuta 1971.[44] Hänen hautakiveensä kaiverrettiin hänen miehensä toivomuksesta teksti "Edith Mary Tolkien / Luthien / 1889-1971", sillä niin kuin Tolkien totesi kirjeessään pojalleen Christopherille, "hän oli (ja tiesi olevansa) minulle Lúthien."[45]

Viitteet

  1. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide I, s. 1.
  2. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide I, s. 757; The Tolkien Family Album, s. 86.
  3. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1012; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 47.
  4. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 94.
  5. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1012-1013; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 47-48.
  6. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1013; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 48.
  7. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1013; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 48-49.
  8. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1013; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 50-53.
  9. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1013.
  10. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1013; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 71.
  11. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1013; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 72-73.
  12. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1013; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 80.
  13. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 80-81.
  14. Ks. esim. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 13-14 (kirje 1); J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 14 (kirje 2).
  15. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 80-81, 93.
  16. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 92-93.
  17. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 94.
  18. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1013; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 94-95.
  19. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 101.
  20. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1013; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 108, 110-111, 114.
  21. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 115.
  22. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 116.
  23. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 117.
  24. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 118.
  25. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 179-180.
  26. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 121.
  27. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1015; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 116.
  28. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1015; H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 123.
  29. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 180.
  30. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 128.
  31. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 128, 180.
  32. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 128-129, 134.
  33. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 134, 238.
  34. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 134.
  35. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 185.
  36. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 181-183.
  37. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 184, 288.
  38. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 238.
  39. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 249.
  40. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 255.
  41. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 289, 290.
  42. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 292-293.
  43. H. Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 296; J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 519-520 (Kirje 331).
  44. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide I, s. 757.
  45. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 526 (kirje 340). Tolkienin kirjeessään antamassa tekstissä Edithin elinvuodet ovat tosin ennen nimeä Lúthien – kivestä puuttuu myös aksenttimerkki u-kirjaimen päältä.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia