Déagol
Déagol (westroniksi Nahald 'salainen'[1]) oli Anduinin laaksossa asuneen hobittimaisen kansan (joka oli mahdollisesti sukua väkevien esi-isille[2]) jäsen.
Sisällysluettelo
Sormuksen löytäjä
Déagol löysi Sormusten sormuksen noin vuonna 2463 ka.[3] ollessaan onkimassa Anduinilla Kurjenmiekkakenttien luona. Iso kala tarttui Déagolin onkeen ja hän paiskautui veneestä veteen ja joen pohjaan. Silloin hän näki sormuksen ja tarttui siihen.
Mutta kun Déagol oli päässyt rannalle ja ihaili löytöään, hänen ystävänsä Sméagol, joka oli Déagolin onkiessa nuuskinut rantaa, tuli hänen taakseen ja vaati sormusta itselleen, koska oli muka Sméagolin syntymäpäivä.[4] Déagol sanoi antaneensa jo kalliimman lahjan kuin hänellä oli varaa eikä luopunut sormuksesta. Silloin Sméagol kuristi Déagolin kuoliaaksi, otti sormuksen ja piilotti Déagolin ruumiin.[5]
Sméagolin serkku?
Déagol oli Sméagolin sukulainen,[6] mutta tiettävästi ei ole mitään perusteita Robert Fosterin väitteelle, jonka mukaan he olisivat olleet serkuksia.[7] Tämä väittämä esiintyy myös oikeana vastauksena Andrew Murrayn tietovisakirjassa Tunnetko Tolkienisi?.[8]
Nimestä
Nimi Déagol on peräisin muinaisenglannista samaan tapaan kuin Sméagol ja ne kontulaiset sanat, jotka "ovat vanhaa pohjoista perua".[9]
Muinaisenglannin deágol tarkoittaa 'salaisuutta', dígol 'salaista'[10] ja on siis suora käännös westroninkielisestä nimestä Nahald.
Nimen ja tarinan kehityksestä
Sormusten herran varhaisissa käsikirjoituksissa Dígol oli Klonkun alkuperäinen nimi; tuossa vaiheessa Klonkku löysi Sormuksen itse.[11] Vasta käsikirjoituksen "neljännessä vaiheessa"[12] Klonkun "oikeaksi" nimeksi tulee Smeagol ja tarinaan tulee mukaan hänen ystävänsä Deagol, "yhtä lyhyt ja teräväsilmäinen mutta ei yhtä vikkelä ja vahva",[13] joka löytää Sormuksen, ja jonka Smeagol kuristaa.[14]
Viitteet
- ↑ TSH, liite F II, "Käännöksestä", s. – / – / – / – / – / 968; luonnos tähän tekstiin: HoMe XII, s. 54 (nimi muodossa Nahand). Ks. myös artikkeli Pohjoiset kielet.
- ↑ Näin sanoo Gandalf (TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 65 / ***); Vuosien kirjassa Déagolia nimitetään "Déagol Väkeväksi" (TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1125 / ***).
- ↑ TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1125 / ***.
- ↑ TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 65 / ***.
- ↑ TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 66 / ***.
- ↑ J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 367 (kirje 214).
- ↑ R. Foster, The Complete Guide to Middle-earth, s. 84 s.v. Déagol.
- ↑ Kysymyssarja 42, kysymys 4.
- ↑ TSH, liite F II, "Käännöksestä", s. 533-534 / 975 / 515-516 / 635 / 1175 / ***. Vrt. mathom, lith, smial.
- ↑ RC, s. 86; HoMe VI, s. 86 [alaviite] (Scullin ja Hammondin sekä Christopher Tolkienin mukaan dēagol (dīgol) = 'salainen, kätketty' (engl. secret, hidden); Bosworth Toller Anglo-Saxon Dictionary online, s.v. deágol, dígol (luettu 19.8.2020).
- ↑ HoMe VI, s. 78, 86, 261.
- ↑ Ks. HoMe VII, s. 18.
- ↑ HoMe VII, s. 23.
- ↑ HoMe VII, s. 24, vrt. s. 26-28. Aluksi molemmat nimet ovat ilman aksenttimerkkiä: Smeagol ja Deagol.
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
