Avausloitsut

Avausloitsut (engl. spells of opening) olivat (sala)ovien avaamiseen käytettyjä loitsuja. Vaikutukseltaan päinvastaisia olivat sulkuloitsut.

Kun Thorinin seurue oli päässyt "kuistiksi" kutsumalleen tasanteelle Ereborin rinteellä, kääpiöt koettivat avata kaikin keinoin salaoven, jonka he tiesivät olevan paikalla. "He paukuttivat ovea, työnsivät ja painoivat sitä, anelivat sitä aukeamaan, lausuivat avausloitsuja, mutta mikään ei liikkunut."

Morian Länsiportti vaati avautuakseen avaussanan (engl. opening word), joita voinee pitää avausloitsuna. Gandalf keksi viimein, että tuo sana oli mellon, "ystävä".

Länsiportin edustalla Gandalf sanoi myös tunteneensa kerran "kaikki haltioiden, ihmisten ja örkkien kielten loitsut, joita milloinkaan on käytetty tähän tarkoitukseen". Lisäksi hän sanoi pystyvänsä muistamaan yhä "parisataa sen kummemmin miettimättä". Tästä Gandalfin maininnasta käy ilmi, miten monien kansojen parissa avausloitsuja käytettiin, ja miten monta erilaista avausloitsua on ollut olemassa.

Ennen oikean sanan löytymistä Gandalf ehti kokeilla useita avaussanoja ja useita lausumistapoja. Ensiksi hän kosketti sauvallaan kevyesti ovessa olevaa tähtikuviota ja lausui käskevällä äänellä: Annon edhellen, edro hi ammen! | Fennas nogothrim, lasto beth lammen!

Tämän jälkeen hän vaihtoi sanojen järjestystä ja kokeili muita loitsuja "puhuen milloin nopeasti ja kovaa, milloin hiljaa ja lempeästi". Lopulta hän lausui yksittäisiä haltiakielen sanoja ja kun sekään ei tehonnut hän "kohottaen käsivartensa puhui [muurille] nousevan vihan voimassa ja käskevästi. Edro, edro! hän huusi ja iski kiveä sauvallaan." Ja vielä hän toisti saman "jokaisella kielellä mitä koskaan oli puhuttu läntisessä Keski-Maassa".