Auringon maat
Auringon maa(t)[1] (eng. Land(s) of Sun[2]) eli Palanut Auringon maa (engl. Burnt Land of the Sun[3]) tai Itäinen maa (engl. Eastern Land[4]), oli meille varsin tuntematon manner Keski-Maan äärimmäisessä itäosassa, missä Aurinko nousi aamuhämärästä ennen toisen ajan lopulla tapahtunutta Maailman muuttumista.[5]
Itäisillä mailla sijaitsi Auringon muurit -vuoristo, joka muistutti suuresti lännessä kohoavia Pelóri-vuoria, joskin ne olivat niitä jonkin verran matalempia.[4] Nimi Palanut Auringon maa, jolla manner tunnettiin Mahtien mittelön jälkeen, viittaa myös siihen, että kyseessä on ollut erittäin karu ja kuiva maa.
Tarinan taustaa
Kadonneitten tarujen kirjassa puhutaan äärimmäisestä idästä, jossa sijaitsi idän korkea huippu Kalormë ("Auringonnousun kukkula"[6]); joka oli mahtavin vuori koko Ardassa, lukuun ottamatta kuitenkaan lännen suurta vuorta Taniquetilia, jonka huipulla asui valarin valtias Manwë. Kalormën varjoon Ulmo ja Aulë rakensivat Auringon ja Kuun suuret turvasatamat äänettömän meren äärelle[7].Vala Oromë esittää tässä tarinassa myös lähes ainoan kuvauksen, jonka olemme äärimmäisestä idästä (ja sen mantereesta) kuulleet:
- "Idässä, suistuneiden maiden tuolla puolen, on hiljainen ranta ja pimeä ja tyhjä meri."[8]
Viitteet
- ↑ Kontuwikissä käytetyt suomennokset "Auringon maa(t)" ja "Palanut Auringon maa" eivät esiinny painetuissa Tolkienin teosten suomennoksissa.
- ↑ Land of the Sun: The Ambarkanta (HoMe IV, s. 239); Lands of the Sun: The Ambarkanta: Map IV (HoMe IV, s. 249).
- ↑ The Ambarkanta: Map V (HoMe IV, s. 251).
- ↑ 4,0 4,1 The Ambarkanta (HoMe IV, s. 239).
- ↑ Auringon noususta, ks. esim. HoMe IV, s. 236, 237.
- ↑ ks. HoMe I, s. 225.
- ↑ HoMe I, s. 212-215.
- ↑ HoMe I, s. 214.
