Ar-Gimilzôr

Kohteesta Kontuwiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ar-Gimilzôr (2960-3177 ta.) oli Númenorin kahdeskymmeneskolmas hallitsija. Hän oli kuninkaana vuosina 3102-3177 ta., isänsä kuolemasta omaan kuolemaansa asti.[1]

Ar-Gimilzôr oli kuningas Ar-Sakalthôrin poika. Hänen vaimonsa Inzilbêth oli Andúniën viidennentoista ruhtinaan Eärendurin sisaren Lindóriën tytär.[2] Hänen vanhempi poikansa Tar-Palantir (Ar-Inziladûn; s. 3035 ta.) peri valtikan isänsä kuoltua. Nuorempi poika Gimilkhâd (s. 3044 ta.) oli kuitenkin enemmän isänsä mieleen ja Ar-Gimilzôr olisi halunnut nimittää hänet perijäkseen, jos vain laki olisi sen sallinut.[3]

Ar-Gimilzôr oli pahempi Uskollisten (haltiamielien) vihollinen kuin kukaan hänen edeltäjistään. Hän kielsi haltiakielien käytön eikä sallinut haltioiden saapua Númenoriin; hän jopa rankaisi niitä, jotka ottivat haltioita vastaan.[4] Lisäksi hän käski Uskollisten muuttaa maan länsiosista itäosiin ja piti heitä siellä tarkkailun alaisina.[5]

Ar-Gimilzôr jätti myös Valkoisen puun hoitamatta niin, että se alkoi lakastua.[5] Eikä hän käynyt koskaan Erun pyhätössä Meneltarmalla.[6]

Huolimatta vihamielisyydestään haltioita kohtaan ja vaikka Ar-Gimilzôr käytti vain adûnaicinkielistä nimeä, hänet merkittiin Kuninkaitten kääröön quenyankielisellä nimellään Tar-Telemnar – pelosta tavan rikkomisen seurauksia kohtaan.[7]

Nimen merkityksestä ja kehityksestä

  • Adûnaicinkielisen nimen merkityksestä, katso artikkeli Gimilzôr
  • Quenyankielisen nimen merkityksestä, katso artikkeli Tar-Telemnar

Viitteet


Edeltäjä:
Ar-Sakalthôr (Tar-Falassion)
Númenorin kuningas
3102 ta. - 3177 ta.
Seuraaja:
Tar-Palantir (Ar-Inziladûn)