Angmar

Kohteesta Kontuwiki

Angmar oli Noitakuninkaan, sormusaaveiden päällikön, perustama valtakunta Sumuvuorten pohjoispäässä. Sen pääkaupunki oli nimeltään Carn Dûm.[1]

Angmarin alkuajat: hyökkäyksiä Arnorin alueella

Noitakuningas saapui Arnoriin vuoden 1300 ka. tienoilla,[2] ja pian hänen valtansa levittäytyi Sumuvuorten molemmille puolille. Hänen luokseen "kokoontui pahoja ihmisiä ja örkkejä ja muita ilkeitä olentoja".[3] Noitakuninkaan tarkoituksena oli tuhota Arnorin dúnedain, joka oli hajaantunut kolmeen valtioon, Arthedainiin, Rhudauriin ja Cardolaniin, kun taas yhtenäinen Gondor olisi ollut vaikeampi vastustaja.[3]

Pian Angmarin perustamisen jälkeen vuorilaisten johtaja liittoutui salaa Angmarin kanssa ja otti vallan Rhudaurissa, joka lähti vuonna 1356 ka.[2] sotaan dúnedainin yhä hallitsemaa Arthedainia vastaan. Sodassa kaatui Arthedainin kuningas Argeleb I.[4]

Vuonna 1409 ka. Angmarin joukot saartoivat Viimapään; sodassa kuoli Arthedainin kuningas Arveleg I. Tämän jälkeen Angmarin alamaiset ihmiset valloittivat koko Rhudaurin, ja myös Cardolan hävitettiin. Sen hautakumpuihin asettui Angmarista tulleita pahoja henkiä.[4]

Rauhalliset vuosisadat

Vuoden 1409 ka. jälkeen Fornostin dúnedain onnistuivat Lindonin haltioiden avulla nujertamaan Angmarin joksikin aikaa.[5] Seurasi lähes 600 vuoden ajanjakso, jolloin Angmaria ei juuri mainita. Tiedetään kuitenkin, että vuonna 1851 ka. Arthedainin kuningas Araval voitti Angmarin Lindonin ja Rivendellin avulla. Myös Cardolanin takaisinvaltausta yritettiin, mutta siellä asuneet pahat henget pelottivat kaikkia, jotka yrittivät asua siellä.[6]

Viimeinen sota ja Angmarin tuho

1900-luvulla ka. Angmar oli toipunut tappioistaan ryhtyi uudestaan sotaan Arthedainia vastaan.[6] Vuoden 1974 ka. kevättalvella Noitakuningas hyökkäsi Arthedainiin. Fornost valloitettiin ja suurin osa dúnedainista ajettiin Lunin taakse. Viimeinen kuningas Arvedui menehtyi pakomatkalla pohjoisessa Forochelissa.[7] Viimein Gondorista lähetettiin sotajoukko Pohjois-Valtakunnan avuksi. Kuningas Eärnil II:n pojan Eärnurin johtama laivasto ankkuroi Harmaisiin satamiin ja yhdessä Círdanin johtamien haltioiden kanssa Eärnur marssi kohtaamaan Angmarin joukot Pohjan ylängöllä. He saivat vielä avukseen Glorfindelin Rivendellistä tuoman armeijan.[8] Fornostin taistelu vuonna 1975 ka. päättyi Angmarin täydelliseen tappioon eikä "Vuorten länsipuolelle jäänyt yhtään ihmistä tai örkkiä tuosta valtakunnasta".[9] Noitakuningas pääsi kuitenkin pakoon ja hakeutui Mordoriin.[10]

Nimestä

Tolkien toteaa Nomenclaturen käsikirjoituksessa, että "nimi Angmar näyttää olevan rappeutunutta sindaria tai quenyaa < anga 'rauta' + mbar 'asumus', puhtaassa sindarissa sana olisi angbar, quenyassa angamar".[11]

Katso myös

Viitteet