Yrttejä ja jänispataa (TSH)

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yrttejä ja jänispataa (engl. Of Herbs and Stewed Rabbit) on Tarun Sormusten herrasta luku II/4.4., siis osan Kaksi tornia neljännen kirjan neljäs luku.[1]

Luvun nimestä

Tolkien kertoi kirjeessään Christopher Tolkienille 23. huhtikuuta 1944 saaneensa lähes valmiiksi luvun, jota hän kutsui nimellä "Varjojen maan portit", (engl. Gates of the Land of Shadow),[2] jonka ensimmäinen puhtaaksi kirjoitettu käsikirjoitus (numeroituna XXXIV) sisälsi kuitenkin myös lopullisen luvun "Yrttejä ja jänispataa" tapahtumat.[3] Kolme päivää myöhemmin Tolkien kirjoitti Christopherille: "Juuri nyt minun pitää saada selville, miten paljon myöhemmin täydemmäksi käyvä kuu ilta illalta nousee ja miten jänis valmistetaan!"[4] Uusi luku "Yrttejä ja jänispataa" erotettiin luvuksi XXXV vasta kun se oli valmis; seuraava luku, alun perin nimeltään "Faramir", sisälsi aluksi myös luvun loppuosan vuoropuhelun Samin ja Mablungin välillä.[5]

Sam paahtaa jänistä © Jenny Dolfen (2017)

Luvun tapahtumat

Frodo, Sam ja Klonkku lähtevät Morannonin edustalta illan pimetessä[6] ja kuljettuaan etelää kohti yön ajan piiloutuvat kanervikkoon päivän ajaksi. Valon taas haipuessa[7] he jatkavat matkaansa vanhan tien uraa seuraten, kunnes saapuvat Ithilienin pohjoisrajoille. Aamun sarastaessa[8] he pysähtyvät tienleikkauksen kohdalle, jättävät tien ja löytävät metsästä muinaisen kivialtaan paikalla olevan pienen järven. Vaikka siellä täällä näkyy jälkiä Sauronin palvelijoiden käynneistä, luonto on vielä huomattavasti kauniimpaa kuin pohjoisempana.

Hobitit piiloutuvat sananjalkoihin, mutta huomaavat olevansa nälkäisiä. Sam pyytää omille retkilleen lähtevää Klonkkua tuomaan jotakin syötävää, jos sellaista sattuisi löytämään. Klonkku toikin heille kaksi jänistä: Sam rakensi nuotion ja keitti jänikset, vaikka Klonkku kauhistuikin tulentekoa, joka voisi houkutella viholliset paikalle.

Samin arvion mukaan puoli yhdeksän maissa aamulla jänikset olivat valmiit ja hobitit söivät ne tyytyväisinä. Mutta kun Sam oli puron varressa pesemässä astioitaan, hän huomasi, että nuotio oli alkanut savuttaa. Eipä aikaakaan, kun heidän piilopaikkansa oli keksitty: Ithilienin samoojat olivat nähneet savun ja ottivat hobitit vangikseen. Samoojien päällikkö, joka esittäytyi Faramiriksi, kuulusteli lyhyesti hobitteja, mutta jätti nämä kahden miehensä, Mablungin ja Damrodin vartioitavaksi siksi aikaa kun hän johti joukkonsa väijyksistä hyökkäykseen tietä pitkin marssivien eteläisten kimppuun. Klonkkua ei löytynyt, mutta Faramir miehineen oli nähnyt sen tuijottelemassa veteen.

Hobitit puhelivat jonkin aikaa Mablungin ja Damrodin kanssa, mutta sitten taistelu syttyi: taistelun lomassa Sam näki "hämmästyksekseen, kauhukseen ja ikuiseksi riemukseen" vauhkoontuneen olifantin, mutta myös, miten ihmiset taistelivat toisiaan vastaan, "eikä hän erityisemmin pitänyt näkemästään".

Taistelun tauottua ja olifantin rynnättyä tiehensä hobitit jäivät Mablungin ja Damrodin vartioimina lepäämään kunnes Faramir palaisi.

Luvun runot ja laulut

Kirjallisuutta

Viitteet

  1. TSH II/4.4., Yrttejä ja jänispataa, s. 346-366 / 566-578 / 323-342 / 395-418 / 671-685.
  2. Kirjeet, s. 97 (kirje 62).
  3. HoME VIII, s. 121.
  4. Kirjeet, s. 98 (kirje 63).
  5. HoME VIII, s. 139-140 [viite 18], 144.
  6. 5. maaliskuuta 3019 ka. illalla.
  7. 6. maaliskuuta 3019 ka. illalla.
  8. 7. maaliskuuta 3019 ka. aamu.
  9. TSH II/4.4., Yrttejä ja jänispataa, s. 360 / 576 / 337 / 412 / 681 (kaksi ensimmäistä säettä Boromirin unesta, ks. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. 348 / 220 / 317 / 404 / 259.

Aiheesta muualla