Viirikukko varren päässä
.jpg)
Sisältö
- Viirikukko varren päässä (s. 7)
- 1. Tom Bombadilin seikkailut (s. 11)
- 2. Bombadil veneilee (s. 17)
- 3. Harhailua (s. 24)
- 4. Prinsessa Mie (s. 28)
- 5. Kuu-ukko kun unohtui juhlimaan (s. 31)
- 6. Kuu-ukkoa maa kun houkuttaa (s. 34)
- 7. Kivipaaden peikko (s. 39)
- 8. Mara Hultainen (s. 41)
- 9. Naukuhuulet (s. 45)
- 10. Olifantti (s. 47)
- 11. Fastitocalon (s. 48)
- 12. Kissa (s. 51)
- 13. Varjomorsian (s. 52)
- 14. Aarre (s. 53)
- 15. Merenkello (s. 57)
- 16. Viimeinen laiva (s. 61)
Viirikukko varren päässä (engl. The wind so whirled a weathercock) on ensimmäinen rivi seitsemän riviä sisältävässä pienessä runossa, joka löytyy Tom Bombadilin seikkailut -runokirjan esipuheesta.[1]
Tolkien kertoo humoristisessa esipuheessaan, että kyseinen runo on peräisin Länsikairan Punaisesta kirjasta kuten muutkin teoksen runot, ja runojen 4 (Prinsessa Mie), 12 (Kissa)[2] ja 13 (Varjomorsian) ohella se edustaa (vieläpä näitä paremmin) Punaisen kirjan marginaaleihin tai sivujen tyhjiin kohtiin huolimattomasti raapustettuja runoja, jotka ovat "hölynpölyä, jonka ajatuksesta ei tahdo saada tolkkua silloinkaan kun käsialasta saisi".[1]
Runo viirikukosta on esipuheen mukaan Punaisessa kirjassa "riipustus samalta sivulta kuin Bilbon runo Kun talven viima käy vihainen".[1] Tämä kyseinen runo ei ole mukana Tom Bombadilin seikkailuissa, mutta se on julkaistu Tarussa Sormusten herrasta.[3]
Runossa kerrotaan, miten viirikukko ei pysty pitämään pyrstöään pystyssä talven viimassa, eikä rastas saa napattua kotiloa nokkaansa. Linnut valittavat yhdessä: "On se kovaa!" rastas huutaa viirikukolle, joka vastaa: "Tuulen viemää!".[1]
Viitteet
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
