Vaunumiehet

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vaunumiehet (engl. Wainriders) oli itäläiskansa (tai kansojen salaliitto), joka länteen pyrkiessään kävi toistuvasti sotaan Gondoria vastaan kolmannen ajan 1800- ja 1900-luvuilla. Aiemmista Gondoria vastaan hyökänneistä itäläisistä he erosivat paremman varustuksensa ja suuremman lukumääränsä puolesta. He matkasivat suurissa vankkureissa ja heidän päällikkönsä taistelivat sotavaunuista käsin. Sauronin salaiset asiamiehet olivat ajaneet heidät liikkeelle länttä, kuten myöhemmin saatiin tietää.[1]

Historia

Tasankojen taistelu

Kun vaunumiehet yllättäen tunkeutuivat ensimmäisen kerran länteen vuonna 1851 ka.,[2] päättyi Gondorin itäisillä rajoilla pitkä rauhan kausi, joka oli saanut alkunsa jo 1600-luvun ka. alkupuolella. Tuolloin Suuri rutto oli iskenyt pahoin paitsi gondorilaisiin, myös heidän itäisiin vihollisiinsa, eikä näillä ollut vuosiin voimaa käydä koettelemaan Gondorin valmiutta. Vaunumiesten hyökkäykset alkoivat invaasiolla pohjalaisten asuttaman Rhovanionin eteläisiin ja itäisiin osiin. Havaitessaan Gondorin uhatuksi kuningas Narmacil II varusti vuonna 1856 ka. suuren armeijan ja marssi Anduinin yli, mutta Tasankojen taistelussa vaunumiehet saavuttivat suuren voiton. Synkmetsän eteläpuolella he kukistivat gondorilaiset ja surmasivat heidän kuninkaansa. Gondorin armeijan pelastivat kuitenkin täydeltä tuholta pohjalaiset, jotka päällikkönsä Marharin johdolla suojasivat sen perääntymistä.[3]

Tasankojen taistelun jälkeen Gondor hylkäsi kaikki Anduinin itäpuoliset maansa Ithilieniä lukuunottamatta, ja vaunumiehet hallitsivat Rhovanionia esteettä yli kolme vuosikymmentä. Vaunumiehet alistivat useimmat pohjalaiset valtaansa, mutta joitakin pakeni pohjoiseen ja Marharin pojan Marhwinin kokoamia pakolaisia siirtyi Synkmetsän halki Anduinin laaksoihin. Näistä pakolaisista muodostui éothéodin kansa, rohirrimin esivanhemmat.[4]

Taistelu Dagorladilla

Vuonna 1899 ka.[2] Narmacil II:n poika Calimehtar katsoi hetken otolliseksi kostoiskua varten. Marhwinin kautta hän oli saanut tiedon, että vaunumiehet valmistelivat ryöstöretkeä Calenardhoniin, ja myös sen että orjuutetut pohjalaiset olivat aikeissa nousta kapinaan, mikäli heidän orjuuttajansa lähtisivät sotimaan. Niinpä Calimehtar marssitti armeijansa Rhovanioniin. Vaunumiehet lähtivät odotetusti häntä vastaan niin suurella sotajoukolla kuin saattoivat, mutta Gondorin armeija vetäytyi takaisin etelään houkutellen vaunumiesten soturit kauas kodeistaan. Taistelu käytiin viimein Dagorladilla. Vaunumiehet pitivät pitkään pintansa ja heidän voittonsakin näytti mahdolliselta, kunnes Calimehtarin Matalien kautta lähettämät ratsumiehet Marhwinin éoredilla vahvistettuna iskivät äkkiarvaamatta vaunumiesten sivustaan ja selustaan. Henkiinjääneet pakenivat pohjoiseen Marhwinin soturit kintereillään, mutta edessään he kohtasivat kodeistaan nousevien liekkien savut, sillä pohjalaiset olivat todella nousseet kapinaan. He joutuivat kuitenkin maksamaan kalliisti kapinansa, sillä vaunumiesten tapana oli kouluttaa myös tytöt aseiden käyttöön. Sotureiden poissaollessakin koteihinsa jääneet nuoret, vanhukset ja naisväki puolustautuivat kiivaasti kapinoitsijoita vastaan, ja niin pohjalaisten kapina ei saavuttanut päämääräänsä – heidän voimansa ei riittänyt valloittamaan entisiä maitaan takaisin vaunumiehiltä, vaikka nämä olikin lyöty.[5]

Leirin taistelu

Taas kesti miltei viisikymmentä vuotta, ennen kuin vaunumiesten ja Gondorin vihollisuudet leimahtivat uudestaan. Sinä aikana Rhovanionin vaunumiehet hautoivat kostoa ja heidän itäisemmät ja aiempiin taisteluihin osallistumattomat sukulaisensa Rhûnin järven takana lisääntyivät. Näinä vuosina he sotivat etelän khandilaisia vastaan, mutta Sauronin manipuloimina he solmivat lopulta rauhan Khandin ja Haradin kansojen kanssa ja liittoutuivat näiden kanssa yhteistä vihollista, dúnedainia, vastaan. Tuoreiden liittolaisten vuonna 1944 ka.[6] toteuttama massiivinen hyökkäys yhtäaikaisesti pohjoisesta ja etelästä oli vähällä kaataa Gondorin. Sen yllätetty pohjoisarmeija tuhottiin Morannonin edustalla ja kuningas Ondoher molempine poikineen kaatui. Liittolaisten hyökkäykselle etelästä ei kuitenkaan käynyt yhtä hyvin, ja Eärnilin johtama Gondorin voittoisa eteläarmeija yhytti kesken voitonjuhlan vaunumiesten pahaa-aavistamattoman pohjoisen sotajoukon, joka luuli sodan olevan jo ohi ja edessä olevan enää ryöstelyä ilman vastarintaa. Niin kutsutussa Leirin taistelussa vaunumiehet teurastettiin ja pakoon päässeistäkin suuri osa kohtasi loppunsa Kalmansoilla.[7]

Tämän jälkeen vaunumiesten hyökkäykset lakkasivat. Heidän aikakautensa oli ohi ja ajan myötä uudet itäläiskansat korvasivat heidät Gondorin vihollisina.

Viitteet

  1. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1081.
  2. 2,0 2,1 TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / 563 / 1124.
  3. KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 394, 423 [viite 5]; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1081.
  4. KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 394-395; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1081.
  5. KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 395-396; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1081.
  6. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / 564 / 1124.
  7. KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 396-402; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1082.