Valarin sanasto

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Johdanto

Kirjain Ʒ merkitsee jonkinasteista frikatiivia [ɣ] ja ch taas raspi-hankausäännettä [χ]. Samoin þ ja ð ovat [θ] ja [δ]. ǭ = avoin [ɔ:] kuten englannin aw.

A

Aʒūlēz tarkoitukseltaan tuntematon nimi joka tuotti q. nimen Aulë (HoME XI, 399).

amanaišāl "turmeltumaton" (HoME XI, 401).

aþar "sovittu hetki, juhlanaika" (quenyaan lainattu sana, josta tuli asar noldorin murteessa, yleisen muutoksen th [θ] > s kautta) (HoME XI, 399). Vrt. al.

aþāra "osoitettu, asetettu, määrätty" (vrt. yl.) (HoME XI, 399). Auringosta käytetyssä nimessä Aþāraigas "määrätty lämpö t. kuumuus" sekä nimessä Aþāraphelūn "osoitettu asuinpaikka", jota käytettiin tarkoituksellisena synonyyminä Ardalle. Aþāraphelūn Amanaišāl "Turmeltumaton Arda", Aþāraphelūn Dušamanūðān "Pilattu Arda" (HoME XI ss. 399, 401).

akašān tarkoittaa ilmeisesti "hän sanoo", viitaten Eruun. Quenyan sanan axan "laki, sääntö, käsky" lähde (HoME XI, 399).

Arǭmēz nimi, joka lainattiin quenyaan muodossa Oromë ja sindariin Araw (HoME XI, 400). Eldarilaisen kansanetymologian mukaan Oromë merkitsi "torveen puhaltavaa" tai "-puhaltajaa", mutta alkuperäinen valarin kielen nimi yksinkertaisesti viittaa ko. valaan (häneen josta tuli valarin metsämies) eikä sillä ole muuta merkityshistoriaa takana (HoME XI, 401).

(a)šata hius (HoME XI, 399).

ayanūz "ainu, yksi ainurista" (HoME XI, 399; quenyan ainu on niin ikään todellakin lainattu valarin kielestä). Vertaa HoME XII:n sivuun 364, missä Tolkien sanoo että valarin kielessä ayanu- oli "Erun ensimmäisen luomistyön Henkien nimi". Onko siis tulkittava, että ayanu- on sanan vartalo, mikä antaisi ymmärtää että vokaalin piteneminen ja loppu-z muodossa ayanūz viittaavat jonkinlaiseen taivutukseen – tässä tapauksessa yksikön nominatiiviin? Eniten julkaistuun materiaaliin pohjaavan argumentin mukainen monikko voisi olla samaten *ayanumāz (mikäli kannan päätevokaalin värillä ei ole seemiläisen "murretun monikon" kaltaista merkitystä, jolloin kaavoja olisi kielessä enemmänkin).

D

Dāhan-igwiš-telgūn luultavasti valarinkielinen nimi Taniquetilille; kts. HoME XI, 417. Quenya-nimi on osaksi lainasovitus, osaksi kansanetymologian muokkaama "vääristymä": Taniquetil voidaan tulkita merkityksessä "korkea valkoinen kärki", joskaan se ei ole hyvää quenyaa. Tavallisempi mutta luultavasti epätarkempi, Fëanorin suuhun asetettu kirjoitusasu oli Dahanigwishtilgūn.

delgūmā valarinkielen sana, jonka tarkkaa merkitystä ei tunneta (HoME XI, 399). Kerrotaan kuitenkin että se vaikutti quenyan sanaan telumë "kupoli, kupukatto, (erityisesti) taivaan kansi" (HoME V, 391 ja kanta TEL, TELU), joka muuntui sittemmin muotoon telluma "kupu(katto)", erityisesti viitaten Vardan nur-meneliin Valinorin yllä; sitä käytettiin myös Manwen ja Vardan asuntojen kupoleista Taniquetililla. Vertaa Namárieen: Vardo tellumar... yassen tintilar i eleni... "Vardan holvit... missä tähdet värisevät..." (TSH: Sormuksen Ritarit, II/8).

dušamanūðān "pilattu" (Home XI, 401).

E

Ezellōchār "Vihreä Kumpu" (HoME XI, 401), sisältäen valarin sanan "vihreälle" jota Tolkien ei esseeseensä varsinaisesti liittänyt, mutta joka lainattiin vanyarin quenyaan muodossa ezel, ezella (HoME XI, 399). Koko nimi lainattiin quenyaan muodossa Ezellohar (josta todennäköisesti tulisi *Erellohar maanpakolaisten noldorin murteessa, yleisen muutoksen z > r kautta).

I

Ibrīniðilpathānezel Telperionin valarinkielinen nimi (HoME XI, 401); merkityshistorialtaan tuntematon, mutta näyttäisi sisältävän sanan iniðil "kukka" sekä mahdollisesti myös ezel "vihreä" (kts. Ezellōchār). David Salo ehdottaa nimen tulkinnaksi *"Hopea-kukka lehti-vihreää", mikä jos oikein viittaisi elementtien ibri- "valko-hopea" sekä pathān "lehti" olemassaoloon ("th" = Tolkienin epäjohdonmukaisuus, lue þ? Vaiko tarkoituksella näin merkitty aspiroitu t?).

igas "kuumuus, lämpö", teoreettinen eristys nimestä Aþāraigas (quod vide).

iniðil "lilja tai mikä tahansa kookas kukka" (lähde quenyan sanalle indil, ja ilmeisesti myös adûnaicin sanalle inzil) (HoME XI, 399).

ithīr "valo" (HoME XI, 401; "th" = þ / aspiroitu t?).

M

machallām alunperin valan istuin Tuomiopiirissä, quenyan sanan mahalma "valtaistuin" lähde (HoME XI, 399 – vrt. KTK ss. 416, 431).

māchan merkitykseltään ilmeisesti "määräysvalta, arvovaltainen päätös" (HoME XI, 399). Kukaties tarkempi lähde quenyan sanalle máhan, yksi kahdeksasta valarin ruhtinaasta, joskin käännös arata oli yleisempi. Myös elementtinä nimessä Māchananaškād "Tuomio-kehä", Tuomiopiiri, lainattu quenyaan muodossa Máhanaxar tai (valinorin murteella) käännettynä Rithil-Anamo (HoME XI, 401).

māchanāz, mon. māchanumāz "Ylevät", oik. "Määräysvaltaiset", käytetty suurimmista valarista joita kutsuttiin quenyan kielessä nimellä aratar (HoME XI, 402). Myös itse valarinkielen sana (tai kanta) lainattiin quenyaan muodossa máhan, mon. máhani. Vrt. yl.

Mānawenūz "Siunattu, Erun aikeen lähimmäinen". Quenyassa lyhentyi ja muuttui muotoon Manwë (HoME XI, 399).

mirub- "viini", elementti joka löytyy myös sanasta mirubhōzē- (mahdollisesti pitemmän sanan alku) = quenya miruvórë, miruvor, erityisen viinin tai juoman nimi, JRRT:n tulkinta "mesi" Namárien käännöksessä TSH:ssa, missä sana esiintyy (yéni ve lintë yuldar avánier... lisse-miruvóreva "menneet ovat vuodet kuin nopeat kulaukset... makeaa mettä"). Haltiat todennäköisesti lainasivat sanan alunperin muodossa *miruvózë, josta tuli miruvórë noldorin murteessa muutoksen z > r kautta. *Miruvózë säilyisi vanyarin puheessa. The Road Goes Ever On s. 69 vahvistaa, että miruvórë oli "valarin puheesta lainattu sana; nimi jonka he antoivat juhlissaan jaetulle juomalle".

N

naškād (ehkä myös anaškād?) nimestä Māchananaškād eristetty (teoreettinen) elementti, joka merkinnee "kehää, piiriä" sekä mahdollisesti myös "sormusta", vrt. Mustan Kielen nazg (ja engl. ring).

Næchærra (lähteessä pienellä kirjaimella: næχærra) alkuperäinen valarin kielen nimi joka lainattiin quenyaan muodossa Nahar; Oromen ratsu. Kertoman mukaan ko. olennon ääntelyä jäljittelevä onomatopoeettinen sana (HoME XI, 401). 1

O

Ošošai, Oššai nimi joka ilmeisesti tarkoittaa "vaahtoava, kuohuva", lainattiin myös quenyaan: Ossai > Ossë; sindariin taas muodoissa Yssion, Gaerys (HoME XI, 400).

P

Phanaikelūth ( kirjoitettu th?) merkitys ilmeisesti "kirkas peili", Kuusta käytetty nimi (HoME XI, 401).

phelūn "asumus", teoreettinen eristys nimestä Aþāraphelūn, quod vide.

R

rušur (s.) "tuli" (myös uruš) (HoME XI, 401).

Š

šata kts. (a)šata.

šebeth ( kirjoitettu th?) "ilma" (HoME XI, 401).

T

tulukha(n) "keltainen". Lainattu vanyarin quenyaan muodossa tulka (HoME XI, 399; "kh" = ch / aspiroitu k?).

Tulukhastāz (sic – korjaa > *Tulukhaštāz?) yhdyssana jossa kertoman mukaan esiintyvät perussanat tulukha(n) "keltainen" ja (a)šata "hius", annettu merkitys "kultahiuksinen, -tukkainen". Lainattu quenyaan muodossa Tulkas (HoME XI, 399).

Tulukhedelgorūs valarin nimi Laurelinille (HoME XI, 401). Merkityshistoriaa ei tunneta, mutta sanassa esiintynee lyhyemmässä muodossa elementti tulukha(n) "keltainen" (*kelta-?).

U

ulu, ullu "vesi" (HoME XI ss. 400, 401). Nimessä Ulubōz, Ullubōz, kts. al.

Ulubōz, Ullubōz nimi johon kuuluu osana ulu, ullu "vesi", lainattiin quenyaan muodossa Ulmo. Eldar tulkitsivat sen keskuudessaan merkitsevän "Kaatajaa" (HoME XI, 400).

uruš (s.) "tuli" (myös rušur) (HoME XI, 401).


Lähteet

Seuraavista lähteistä tulkinnut Elhath: