Umbarin merirosvot

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Umbarin merirosvot[1] (engl. Corsairs of Umbar) tarkoittaa sekä vuosina 1448-1810 ka. toimineita gondorilaisia kapinallisia että Umbaria myöhemmin tukikohtanaan pitäneitä Haradin ihmisiä.

Ensimmäinen vuosituhat

Kolmannen ajan alussa Umbarin vanhaa númenorilaista satamakaupunkia pitivät hallussaan mustat númenorilaiset, jotka olivat toisella ajalla langenneet Sauronin seuraajiksi.[2] He sotivat Elendilin seuraajia vastaan kunnes kuningas Eärnil I valloitti Umbarin vuonna 933 ka. Tämän jälkeen Umbarista pois ajetut mustien númenorilaisten ruhtinaat liittoutuivat Haradin miesten kanssa ja koettivat valloittaa tukikohtansa takaisin – siinä kuitenkaan onnistumatta.[3]

Castamirin kannattajat (1448-1810 ka.)

Kävi kuitenkin niin, että kun Umbarista tuli taas Gondorin vihollinen, syynä olivat valtakunnan sisäiset levottomuudet. Sukuriidan sotien aikana Eldacarin surmaaman vallantavoittelija Castamirin pojat ja kannattajat pakenivat Umbariin vuonna 1448 ka. ja tekivät siitä itsenäisen ruhtinaskunnan ja kaikkien kuninkaan vastustajien turvapaikan.[4]

Umbarissa kapinalliset gondorilaiset ja Castamirin jälkeläiset sulautuivat monilukuisempiin paikallisiin asukkaisiin ja mustien númenorilaisten jälkeläisiin, mutta eivät unohtaneet kruunua, joka heiltä oli riistetty. Gondor soti monta vuosisataa kukistaakseen kapinalliset, joiden laivat tekivät ryöstö- ja sotaretkiä Gondoriin. Laivastohyökkäyksien vuoksi heitä alettiin kutsua Gondorissa merirosvoiksi.[5] Merirosvot surmasivat ainakin kuningas Aldamirin vuonna 1540 ka.[6] ja kuningas Minardilin vuonna 1634 ka. Minardilia vastaan taistelivat Angamaitë ja Sangahyando, Castamirin pojanpojanpojat.[7]

Vuonna 1810 ka. kuningas Telumehtar Umbardacil onnistui valloittamaan Umbarin takaisin. Tässä sodassa tuhoutuivat viimeiset Castamirin jälkeläiset.[8] Pian tämän jälkeen Umbar joutui kuitenkin uusien vihollisten, tällä kertaa haradrimin, käsiin, kun Gondor joutui vaikeuksiin idästä hyökkäävien vaunumiesten kanssa.[9]

Haradilaiset merirosvot (1940-3019 ka.)

Käskynhaltijoiden ajalla merirosvojen hyökkäykset alkoivat uudelleen: laajamittaista ryöstelyä tiedetään tapahtuneen Cirionin ja Berenin ajalla, jolloin Umbarin ja Haradin kolmen suuren laivaston lisäksi Gondoria (ja Rohania) ahdisti myös vuoden 2758 ka. ikitalvi.[10] Viholliset nousivat tuolloin maihin jopa Rautkymin suulla saakka.[11]

Huolimatta Gondorin pitkään jatkuneesta ja alati syvenevästä ahdingosta pystyi se vielä 2000-luvun ka. lopussa vastahyökkäykseen Umbaria vastaan. Käskynhaltija Ecthelion II:n sotapäällikkö Thorongil (joka myöhemmin paljastui valepukuiseksi Aragorniksi) teki pienen laivaston kanssa öisen yllätyshyökkäyksen Umbariin (noin vuonna 2980 ka.) ja poltti suurimman osan merirosvojen laivoista, surmasi Sataman päällikön ja vetäytyi sitten lähes tappiotta takaisin.[12]

Thorongilin hyökkäyksen ansiosta Umbarin merirosvot eivät voineet ottaa osaa Sormuksen sotaan täydellä voimallaan. He olisivat kuitenkin voineet antaa Pelennorin kenttien taistelussa kuolettavan iskun Minas Tirithille ja Rohanin joukoille, ja heidän tuloaan odotettiin Minas Tirithissä suuren pelon vallassa,[13] mutta Aragorn teki jälleen yllätysiskun Umbarin laivastoa vastaan: Kuolleiden kulkuteiden Vainajien avulla hän valtasi Pelargirissa Pelennoria kohti purjehtivat laivat ja miehitti ne gondorilaisilla.[14] Näin Minas Tirithiä piirittävä Mordorin armeija sai iskun selustaansa eikä toivomaansa vahvistusta.[15]

Sormuksen sodan päätyttyä Sauronin häviöön kuningas Elessar teki rauhan Haradin kansojen kanssa, mikä merkitsi varmasti myös merirosvojen toiminnan loppua.[16]

Viitteet

  1. Kirjoitusasu: "Umbarin Merirosvot" (TSH, vuoden 2007 kolmiosaiseen laitokseen saakka); "Umbarin merirosvot" (TSH, vuoden 2007 yksiosainen laitos).
  2. TSH, liitteiden viitteet, s. *** / *** / *** / *** / 1178 (viite 28).
  3. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1077.
  4. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1080.
  5. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1080.
  6. HoME XII, s. 199.
  7. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1080.
  8. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1081.
  9. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1081.
  10. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1087.
  11. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1087.
  12. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1089.
  13. TSH III/5.1., Minas Tirith, s. *** / *** / *** / *** / 791.
  14. TSH III/5.9., Viimeinen neuvottelu, s. *** / *** / *** / *** / 905-907.
  15. TSH III/5.6., Taistelu Pelennorin kentillä, s. *** / *** / *** / *** / 876-877.
  16. TSH III/6.5., Käskynhaltija ja kuningas, s. *** / *** / *** / *** / 999.