Tuuli ulvoi pinnassa nummien
Tuuli ulvoi pinnassa nummien (engl. The wind was on the withered heath) on ensimmäinen säe laulussa,[1] jonka Thorin Tammikilven seurueen kääpiöt lauloivat ollesaan vieraina Beornin talossa. Beorn lähti illan pimennyttyä ulos; Bilbo nukahti ja herätessään hän näki, että "kääpiöt istuivat jalat ristissä lattialla tulen ympärillä" ja alkoivat laulaa.[2]
Hobittiin on merkitty laulusta muistiin kuusi nelisäkeistä säkeistöä, mutta kertojan mukaan "[j]otkut säkeistöt menivät vähän tähän tapaan mutta niitä oli enemmän ja laulua kesti pitkään".[2]
Laulussa kerrotaan, miten tuuli yltyy, ensin se puhaltaa nummilla ja vonkuu pian alamailla ja metsässä, joka on aluksi "tyyni ja hiljainen", ja puhaltaa lehdet pois puista (säkeistöt 1-2). Metsä on ilmeisesti Synkmetsä, sillä "mustat olennot hiipivät alla sen" (r. 1.4), ja vuoret joilta tuuli tuli, ovat Sumuvuoret.
Tuuli jatkaa matkaansa "[l]ännestä itään" ja kulkee "yli soiden ja kukkuloiden" ja saa ruohikon, mättäät ja kaislikon suhisemaan, kahisemaan ja rahisemaan, ja paenee sitten "yli lammikon" ja pilvenraoista pilkottavan auringon ali" (säkeistöt 3-4). Tässä vaiheessa voi olettaa tuulen puhaltavan autioiden maiden yli kohti Ereboria.
Sitten tuuli ylittää "Vuoren alastoman"[3] (eli Ereborin) jossa on lohikäärmeen (Smaugin) luola ja "missä lojuivat kummat kivipaadet tummat" (nähtävästi Laakson kaupungin ja kääpiövaltakunnan rauniot) ja savu samentaa ilman (säkeistö 5). Viimein tuuli lentää "yli yön merien, avaruuden" ja Kuu kiitää "päin yötä sen viiman myötä".[4] Lopuksi tuuli lietsoo tähtiinkin "valon uuden" (säkeistö 6).
