Tulkas

Kohteesta Kontuwiki
Tulkas Vahva (kuva: Jenny Dolfen)

Tulkas on valarista se joka tuli viimeisenä Ardaan. Hän oli valarista suurin voimiltaan, väsymätön, rakasti painia ja juoksi nopeammin kuin mikään jaloilla liikkuva. Hänen toinen nimensä oli Astaldo eli Urhea ja hänellä oli lisänimi Vahva. Ulkomuodoltaan Tulkas oli keltahiuksinen ja -partainen mies, jolla oli ruusunpunainen iho.[1]

Tulkas Urhea

Tulkas ei tarvinnut muita aseita kuin kätensä. Hän ei liiemmin ajatellut menneitä eikä tulevia; äkkipikaisena ja tuumimista harrastamattomana hän ei ollut neuvonantajista paras, mutta hänen ystävyytensä oli vankkumatonta. Mieleltään hän oli iloluontoinen, sillä hän nauroi niin kisatesaan kuin sotiessaankin – jopa päin Melkorin kasvoja Ensimmäisessä sodassa.[1]

Tulkasilla oli puoliso, Nessa, Oromën sisar, joka oli myös nopea juoksija ja tanssija.[1]

Tulkas tuli maailmaan viimeisenä valarista. Hän oli kuullut, että Ardassa käytiin sotaa, ja hän päätti tulla valarin avuksi, ja maailmaan hän myös jäi. Melkorista hän sai itselleen ikuisen vihollisen, sillä Melkor oli ollut voitolla sodassa ennen Tulkasin tuloa.[2]

Kun tämä Ensimmäinen sota oli ohi, valar panivat Ardan olot järjestykseen. He rakensivat kaksi lamppua valaisemaan maailmaa ja Tulkas uurasti yhdessä Aulën kanssa itsensä uuvuksiin kaikkia valaria auttaessaan. Kun kaikki näytti olevan valmiina, valar pitivät juhlan Almarenin saarella, jossa he asuivat, ja Tulkas otti tuossa juhlassa Nessan puolisokseen. Sitten hän nukahti väsyneenä ja onnellisena. Ja silloin palasi Melkor.[3]

Melkor kaivoi itselleen pohjoiseen linnoituksen nimeltä Utumno. Ja sieltä hän lähti taas sotaan ja rikkoi valarin lamput Illuinin ja Ormalin. Tulkas lähti ajamaan Melkoria takaa, mutta hän ehti Utumnoon ennen kuin Tulkas sai hänet kiinni.[3]

Tämän jälkeen valar muuttivat lännen ääreen, Amaniin, ja Keski-Maa jäi pimeyden valtaan, kunnes haltiain heräämisen aika tuli. Silloin valar pitivät neuvoa, ja Tulkas kannatti voimakkaasti sodan julistamista Melkorille.[4] Sotaan ryhdyttiin lopulta, kun Manwë oli kysynyt neuvoa Erulta. Tulkas oli tästä iloinen ja sodan lopussa hän sai kunnian painia Melkorin kanssa, kun Utumnon portit ja katot oli murrettu. Tulkas paiskasi Melkorin kasvoilleen ja hänet sidottiin Angainorin kahleeseen.[5]

Häviönsä jälkeen Melkor sai olla vankina kolme aikaa Mandosin tyrmässä. Sen jälkeen hänet päästettiin vapaaksi Valinoriin, mutta Tulkas ei unohtanut vihaansa. Hän puristi kätensä nyrkkiin aina kun näki Melkorin kulkevan ohi.[6]

Melkor teeskenteli eldarin ja valarin ystävää, mutta samalla hän salaa kylvi eripuraa haltiain, eritoten noldorin keskuuteen. Kun tämä lopulta tuli ilmi valarin neuvonpidossa, Tulkas lähti heti ottamaan Melkoria kiinni, mutta tämä oli aavistanut vaaran ja pakeni eikä Tulkas löytänyt häntä.[7]

Kun Melkor vielä oli yrittänyt puhua Fëanoria puolelleen Formenosin porttien edessä, Tulkas ja Oromë tästä sanan saatuaan lähtivät uuteen takaa-ajoon Amanin pohjoisille rannoille.[8] Melkor oli kuitenkin taas livahtanut karkuun, eikä hänestä kuultu ennen kuin Valinor pimeni, kun Kaksi puuta surmattiin. Taas lähtivät Oromë ja Tulkas takaa-ajoon, mutta Tulkas jäi kiinni Ungoliantin kutomaan verkkoon ja seisoi siinä avuttomana käsiään huitoen.[9]

Tulkas aikojen lopussa: Mandosin toinen ennustus

Mandosin toisen ennustuksen mukaan maailman ollessa vanha ja Mahtien (valarin) olessa voipuneita, Morgoth, huomatessaan vartionsa uneliaisuuden, palaa Yön oven läpi Ajattomasta tyhjyydestä; ja hän tuhoaa Auringon ja Kuun. Mutta Eärendel (Eärendilin aikaisempi nimimuoto) hyökkää hänen kimppuunsa kuin valkoinen, tulikuuma liekki ja ajaa Morgothin alas ilmoista.

Silloin käydään Viimeinen taistelu Valinorin tasangolle ja tuona päivää Tulkas taistele Morgothin kanssa, ja hänen oikealla puolellaan on Fionwë, Manwën poika (Eönwën, Manwën airuen, edeltävä nimimuoto), ja hänen vasemmallaan Túrin Turambar, Húrinin poika, joka saapuu Mandosin saleista; ja Túrinin Musta miekka, Gurthang, antaa Morgothille kuoliniskun ja näin Maailman musta vihollinen viimein löydään lopullisesti; ja niin Húrinin lapset ja kaikki ihmiset saavat kostonsa.[10]

Tosin on muistettava, että ilmeisesti Tolkien luopui viimeisinä vuosinaan tästä legendariumin osasta ja jätti aikojen lopun tapahtumat hämärän peittoon.[11]

Katso myös

Viitteet


Valar
Valar Manwë | Ulmo | Aulë | Oromë | Námo | Irmo | Tulkas
Valier Varda | Yavanna | Nienna | Estë | Vairë | Vána | Nessa

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia